Working Equitation -esityksemme syksyllä 2019
Piia

30 kysymystä hevosenomistajalle

Maisa Hyttinen esitti taannoin blogissaan 30 erittäin hyvää kysymystä ja haastoi kaikki somettajat vastaamaan. Tähän mennessä haasteeseen ovat tarttuneet perinteisten blogien puolella ainakin Pallurablogi ja Muuliprojekti sekä lukemattomat somettajat Instagramissa. Minäkin päätin kantaa korteni kekoon.

1. Kuka olet?

Olen 38-vuotias helsinkiläinen, juuriltani pohjanmaalainen connemararuunan omistaja ja nörtti it-alalla. Asun avoliitossa mieheni kanssa seuranamme kaksi kissaa. Reetu-poni puolestaan asuu Tuusulan Jäniksenlinnassa täysihoitotallilla pihatossa.

2. Milloin ja missä aloitit hevosharrastuksen?

Hurahtamiseni hevosiin tapahtui rautakaudella eli -90-luvun alkupuolella kotikuntani ravitallilla. Lakaisin tallinkäytävää kaverini kanssa, mistä pikkuhiljaa, kuukausien kuluessa, ylenimme myös karsinansiivoojiksi ja saimme harjata hevosia. Hoidin myös kaverini shetlanninponeja.

Ratsastamisen aloitin kunnolla vasta 26-vuotiaana, kun kävin yhden kauden ajan Punametsän ratsastuskoulussa. Siitä matkani jatkui Nuuksion ratsastuskouluun, Kirkkonummelle yksityiselle kolmen hevosen pikkutallille, Primus-tallin kouluratsastusryhmään ja lopulta hevosenomistajaksi.

3. Suurimmat saavutuksesi?

Kuva vanhasta artikkelista, jonka kirjoitin Enter-lehteen.
Tästä se ura alkoi! Nettisivut näyttivät kännykän ruudulla aika erilaisilta 2000-luvun alun Suomessa!

Suurimmat saavutukseni eivät itse asiassa liity mitenkään hevosiin tai eläimiin, vaan työelämään. Olen tehnyt ikääni nähden jo varsin pitkän, noin 20-vuotisen, uran it-alalla. Siitä lähtien, kun 18-vuotiaana raapustin ensimmäiset artikkelini erääseen tietokonelehteen freelancerina, työputki on jatkunut katkotta ensin opintojen lomassa, sitten päivätöissä.

Olen vuosien varrella nähnyt ja kokenut monenmoista ja päässyt rakentamaan järjestelmiä ja palveluita tosi moninaisille yrityksille eri toimialoilta! Oma ura ja sen mahdollistama taloudellinen itsenäisyys on minulle hirvittävän tärkeä asia. Sen vuoksi olin valmis jättämään taakseni ensin kotikuntani Perhon, sitten opiskelukuntani Tampereen ja asettumaan Helsinkiin.

4. Mitä odotat tällä hetkellä?

Aika yksinkertaisia asioita: viikottaisia valmennustunteja, kesälomaa ja rokotetta koronavirusta vastaan!

5. Elämäsi hevoset?

Ensimmäinen hevoseni Penni ja minä 19-vuotiaana.
Penni-ruuna oli teini-iän toteutunut unelma ja ensimmäinen hevoseni, joka opetti valtavasti koko perhettämme.

Reetu on ylivoimaisesti ykkönen elämäni hevosten listalla. Se on juuri sellainen hevonen, josta olen oikeastaan koko ikäni haaveillut: kiltti, maastovarma ja luotettava, mutta ei kuitenkaan mikään automaatti ilman omaa tahtoa. Lähellä sydäntä on tietysti myös edesmennyt Pepe-poni ja teinivuosien oma lämminveriravuri Penni.

6. Suunnitelmasi vuodelle 2020?

Tälle vuodelle minulla ei ole hirveästi suunnitelmia. Opettelen ratsastamaan paremmin ja siinä sivussa viemme Reetua eteenpäin yhdessä valmentajani kanssa. Muun elämän suhteen elän päivä kerrallaan.

7. Miten rentoudut?

Pohjanmaan lakeuksilla.
Tykkään rentoutua täydellisessä hiljaisuudessa. Kuvassa mökkimaisema.

Mitä enemmän ikää tulee, sitä pahemmaksi erakoksi taidan muuttua. Viime viikonloppuna koin täydellisen rentoutumisen Pohjanmaalla, jossa pyöräilin ja mökkeilin perheeni mökillä pitkälti ihan itsekseni vaan. Minua ei ahdista yhtään yöpyä syrjäisessä mökissä yksin, vaan nautin ihan hirveästi täydellisestä hiljaisuudesta. Odotan innolla, että pääsen loppukesästä taas uudestaan maalle, kun oma lomani alkaa.

8. Oletko kilpailuhenkinen?

Asteikolla 1-10 kilpailuvimmani on 0,5. En siis ole pätkääkän kilpailuhenkinen! Tykkään kyllä kehittää itseäni jatkuvasti ja kilpailla tavallaan itseni kanssa, mutta minkäänlaista kisaviettiä toisten päihittämiseen minulla ei ole.

9. Mitä harrastat?

Hevosten ja ratsastamisen lisäksi vietän paljon aikaa kahden kissamme kanssa, luen dekkareita ja viihdekirjoja, suurkulutan somea ja vietän aivan liikaa aikaa kosmetiikkaverkkokaupoissa.

Vaikka olen pohjimmiltani laiska sohvaperuna, harrastan sellaisia liikuntalajeja, joihin minun ei tarvitse pakottaa itseäni: kävelyä, pyöräilyä ja hölkkäämistä. Lihaskuntojumppa on ollut viime aikoina tauolla, koska motivaationi on ollut täysin kateissa. Välillä yritän skarpata siinäkin.

10. Mieleenpainuvimmat kokemuksesi hevosen kanssa?

Kolmeenkymmeneen harrastusvuoteen mahtuu niin paljon hienoja kokemuksia, että yksittäisiä tapahtumia on lähes mahdoton nimetä. Yksi kokemus on kuitenkin ylitse muiden: se kutkuttava tunne, kun oma hevonen tallustaa ensi kertaa trailerista uuteen kotiin! Olen päässyt kokemaan sen autuuden jo kolme kertaa elämäni aikana.

Muita yksittäisiä, upeita kokemuksia ovat olleet kolmen tunnin yöratsastus Nuuksion maastoissa ratsastuskouluaikoinani, kaikkien aikojen ensimmäinen Kavioliittoleiri unkarilaisella länkkätallilla ja matkaratsatsuskisat Liedossa viime kesänä. Elämä ilman hevosia olisi kyllä niin paljon tylsempää!

11. Miksi bloggaat?

Minulla on aina ollut palo kirjoittaa ja jakaa ajatuksiani tekstin välityksellä. Blogi on loistava alusta, jossa toteuttaa itseään kirjallisesti ja vaihtaa ajatuksia kanssaharrastajien kanssa. Blogien kuolemasta on paasattu jo vuosia, mutta itse kirjoitan ja luen niitä varmaan maailmaan tappiin asti.

12. TOP 5 blogit tai sometilit?

Seuraan monia tilejä, mutta seuraavat ovat erityisen mieluisia. Koska kysymyksessä ei rajattu, että tilien pitäisi olla nimenomaan hevosaiheisia, listaan suosikkini nyt kategoriasta riippumatta!

  • @horsevision: ruotsalainen tili, jossa paljon liberty workia, erilaisia temppuratoja ja kauniita connemaroja
  • @pieruperse: pahoittelut nimestä, mutta 165k seuraajaa ei voi olla väärässä
  • @jenalexandrova: älkää kysykö miksi, en oikein itsekään tiedä! Kai cityelämä jollain tapaa kuitenkin kiehtoo maalaista mieltäni!
  • @isotpahatsudet: siskoni koiraharrastustili. En ymmärrä, miten hän taikoo kuviinsa aina niin satumaisen tunnelman.
  • @sampycat: upeita kuvia upeasta kissasta, jolla tuntuisi olevan hirveän onnellinen elämä!

13. Mikä on parasta elämässäsi juuri nyt?

Reetu on ollut kyllä lottovoitto!

14. Hevonen jota ihailet?

Tämä on hirveän vaikea kysymys, koska en seuraa aktiivisesti kisamaailmaa, josta näitä ihailun kohteita varmaan helposti bongaisi. Kyra Kyrklundin ja Edinburgin kür-ohjelma -90-luvun HIHS:ssä paloi kyllä aikoinaan tehokkaasti verkkokalvoilleni. Se näytettiin televisiossa, nauhoitimme sen VHS-kasetille ja katsoin sen kymmeniä, jos en satoja kertoja uudestaan. Ohjelman katsottuani hyppäsin oman huoneeni piirongin päälle ratsastamaan ja kuvittelin olevani koulukisoissa!

Vastaan siis Edinburg. Minulle Matador ei merkitse mitään, vaan Kyran kaikkien aikojen hevonen oli tähtipäinen, musta Edinburg!

15. Vahvuutesi ja heikkoutesi hevosihmisenä?

Ratseille nousemassa uudelleenkoulutuksessa.
Entisen ponini Pepen kanssa maltti oli valttia. Kuva: Mari Jokelainen

Heikkouteni on epävarmuus. Pelkään virheiden tekemistä ja sitä, että hevoseni oppii jonkin asian väärin. Se johtaa helposti siihen, etten uskalla edes yrittää tai vie pyyntöäni loppuun asti. Ohjasajotunneilla Make Nyman huomautti minulle viime keväänä, että kun jotain hevoselta pyydät, tarkoita sitä myös ja vie pyyntö loppuun asti. Se oli kullanarvoinen ohje!

Vahvuuteni on se, että olen hevosten kanssa rauhallinen ja erittäin pitkäpinnainen. Reetun kanssa saatamme rentouttaa välillä toisiamme liikaakiin, jolloin lopputulos on kaksi korvat lurpallaan torkkujaa!

16. Kuka on esikuvasi?

Heitä on niin monia! Ihailen yleisesti ottaen monia lahjakkaita naisia, jotka ovat raivanneet oman polkunsa ja pärjänneet elämässä, vaikka ammatinvalinta ja elämäntyyli olisikin vähän valtavirrasta poikkeava. Nopeasti mietittynä esim. monet kirjailijat, kuten Camilla Läckberg, eläinkouluttaja Tuire Kaimio ja pääministeri Sanna Marin ovat huikeita tyyppejä.

17. Mitä haluaisit oppia vuonna 2020?

Haluan oppia ratsastamaan paremmin (kestovastaus joka vuosi, mutta tänä vuonna olen erityisen tosissani!) ja hankkia pari työkuvioihin liittyvää sertifiointia.

18. Minkä luonteenpiirteen vaihtaisit itsestäsi?

Olen hirvittävän huono kohtaamaan konflikteja. Haluaisin pystyä nostamaan ongelmalliset asiat suoraan esiin enkä hiipiä niitä karkuun.

19. Mitä piirrettä inhoat ihmisissä?

Itsekkyyttä ja kyvyttömyyttä nähdä asioita toisen näkövinkkelistä.

20. Kallein ostoksesi?

Kolmio Helsingissä puoliksi avomieheni kanssa. Sen jälkeen auto, Reetu ja Reetun nykyinen satula.

21. Epäsuosittu mielipiteesi?

Tätä en mitenkään edes salaile, mutta minusta ihmiset saisivat lopettaa kipeitä, vaarallisia tai vanhuudenvaivaisia hevosiaan vähän matalammalla kynnyksellä. Väistämättömän pitkittäminen tuottaa vain lisää tuskaa sekä eläimelle itselleen että omistajalle. Pahimmillaan yli parikymppisiä, rikkinäisiä hevosia myydään vielä uusiin koteihin ”seurahevosiksi”, kun omistaja ei itse pysty hoitamaan lopetusta.

22. Mitä ihailet toisissa ihmisissä?

Sellaisia ominaisuuksia, jotka minusta itsestäni puuttuvat, kuten kykyä sanoa asiat suoraan, vaikka joku siitä joskus pahastuisikin, itsevarmuutta ja sellaista arvokasta tyylikkyyttä.

23. Mikä inspiroi juuri nyt?

Kolmen kuukauden valmennuspaketti Reetun kanssa. Käyn kerran viikossa tunneilla, harjoittelen tehtäviä tuntien välillä ja odotan innoissani, missä kehityspisteessä syksyllä olemme!

24. Suurin paheesi?

Olen erittäin perso makealle. Täydellisessä maailmassa sokeri olisi terveellistä.

25. Mitä somekanavia käytät?

Facebookia, Instagramia ja luen perinteisiä blogeja. TikTokin tanssivat lapset eivät ole ainakaan vielä jaksaneet kiinnostaa.

26. Unelmiesi työpaikka?

Teen jo nyt työtä, joka on hyvin lähellä unelmaani. Jonain päivänä haluaisin pystyä vielä yhdistämään it-alan ja eläinharrastuksen jollain tapaa toisiinsa. Se voisi olla vaikka eläinalan yrityksessä työskentely it-puolella tai oman yrityksen perustaminen.

27. Tärkeimmät ominaisuudet hevosessa?

Maastovarmuus, luotettavuus, ja liikaa inhimillistämättä sellainen tietynlainen huumori ja pilke silmäkulmassa. En suhtaudu elämään kuolemanvakavasti, joten ei hevosenikaan tarvitse.

28. 3 biisiä, joita kuuntelet tällä hetkellä?

  • Vilma Alina: Rikollinen
  • Placebo: Million Little Pieces
  • Blinding Lights, The Weeknd

29. Millainen hevosenomistaja olet?

Sijoitun hevosenomistajana jonnekin kukkahattutädin ja vanhan ravimiehen välimaastoon, mutta paino on enemmän kukkahattupuolella. Viihdyn paremmin maastossa kuin kentällä ja olen kiinnostuneempi hevoseni kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista kuin omasta etenemisestäni (vaikka toki ne tukevat tosiaan). Ponini ei ole harrastusvälineeni vaan suojattini.

Kukkahattupuoli minussa iloitsee, että hevosten hyvinvointiin kiinnitetään nykyään paljon huomiota. Niiden tarpeita, eleitä, terveyttä ja kipukäytöstä ymmärretään koko ajan paremmin. Toisaalta saman ilmiön ääripäässä ovat valtavat, tuikitavallisiin harrastajiin kohdistuvat suorituspaineet, toisten kyttääminen (”en minä muuten, mutta kun hevonen kärsii”) ja epäonnistumisen pelko, joka estää monia edes yrittämästä. Silloin se vanha ravimies minussa nostaa päätään.

Hevoseläimen jokaisen korvan värähdyksen ylianalysointi on minusta uuvuttavaa eikä elämästä tulisi mitään, jos kyttäisin koko ajan ponini henkisen ja fyysisen tuskan erilaisia ilmentymiä sekä tavoittelisin virheetöntä kropan käyttöä joka askeleella. Toki puutun asiaan ja olen aina puuttunutkin, jos Reetua vaivaa jokin, mutta ylenpalttinen täydellisyydentavoittelu pilaa ilon niin hevoselta kuin omistajalta.

Ponit lähdössä ajolenkille.
Ajolenkille lähdössä!

30. Mitä haluat saavuttaa seuraavan viiden vuoden aikana?

En tiedä, en tee niin pitkän tähtäimen suunnitelmia elämässäni. Olen elänyt aika lailla päivä kerrallaan siitä asti, kun keuhkoni pamahti ensimmäisen kerran omia aikojaan ja tajusin, ettei seuraavasta päivästä voi ikinä tietää. Toisaalta se on aika vapauttavaakin!

Pääkuva: Minna / Takaisin lähtöruutuun

1Herättikö tämä ajatuksia? Ota kantaa somessa!

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *