• Reetun elämä

    Vuodenajat eivät ole vihollisia

    Nyt on se aika vuodesta, kun monien hevosharrastajien pinna on kireällä. Kun ympärillä on pelkkää peilijäätä ja maneesit tupaten täynnä, on vaikea liikuttaa hevosta kovin monipuolisesti tai edes tehokkaasti. Maastoihin ei välttämättä pääse ja hevoset keräävät ylimääräistä virtaa. Vuodenaikoihin ei kannata kuitenkaan suhtautua kuin viholliseen, vaikka joskus harmittaisikin. On hienoa, että meillä on Suomessa neljä vuodenaikaa. Kun hyväksyy vuodenaikojen vaihtelut ja sovittaa ne osaksi hevosharrastustaan, hymy irtoaa herkemmin jopa siellä ruuhkaisessa maneesissa – koska kevät on jo nurkan takana! Pepen kanssa opin vähän liiaksikin harrastamaan aina olosuhteiden mukaan. Reetua ei pieni myrskytuuli häiritse, joten voin ratsastaa sillä paljon vapaammin. Ajattelinkin vähän valottaa, miltä oma hevosvuoteni näyttää! Kevät Kevät on hevosharrastajan…

  • Reetun elämä,  Reetun kuulumiset

    Purista kivi oliivista ja muita ratsastusharjoituksia hitaan hevosen kanssa

    Olen kirjoittanut blogiin aika vähän ratsastamisesta tai mitä tunneilla Reetun kanssa tapahtuu. Siihen on pari syytä: en koe olevani erityisen hyvä ratsastaja ja toisaalta seuraan itsekin mieluummin blogeja, jotka keskittyvät hevoseen kokonaisvaltaisesti eivätkä vain tuntien analysointiin. Reetu on ollut sen verran spesiaali tapaus ratsastaa, että jonkinlaiselle ratsastamiseen keskittyvälle koosteelle on varmasti paikkansa. Tiedättehän ne ratsastuskoulujen laiskat ponit, jotka hyytyvät keskelle kenttää, eivät reagoi pohkeeseen tai raippaan ja vauhdikkainta, mitä niistä saat irti, on pieni köpöravi? Sellainen olisi Reetu ratsastuskoulussa. Reetussa on kuitenkin myös toinen puoli: herkkä, kevyt ja yritteliäs. Kentällä ja maneesissa sitä puolta on ollut vaikeampi kaivaa esiin, koska Reetu on niin henkeen ja vereen maastoponi. Olemme kuitenkin edistyneet…

  • Pihatto,  Reetun elämä

    Keskitalven tunnelmia pihatossa ja muita kuulumisia

    Arki pihatossa on asettunut uomiinsa ja olemme Reetun kanssa eläneet ensimmäistä yhteistä talveamme. Syksy oli poikkeuksellisen helppo, koska oli niin kuivaa ja lämmintä. Pääsimme mukavasti maastoilemaan ja pihaton pohja oli hyvässä kunnossa koko syyskauden. Ajattelinkin nyt jakaa vähän tuntemuksia siitä, miltä pihattoelämä tuntuu näin keskellä lumista sydäntalvea. Loimia! Lisää loimia! Talven tullen oli aika hyvästellä toukokuusta jatkunut huoleton loimettomuus ja hommata Reetulle kasa talvitakkeja. Eihän se klippaamattona, nuorena ja pullukkana helposti palele, mutta en nuku öitäni hyvin, jos ulkona pakastaa kovasti tai taivaalta sataa räntämöhnää eikä ponilla ole takkia. Toki hevoset pääsevät pihatossa suojiin halutessaan, mutta harvemmin ne viihtyvät niissä oma-aloitteisesti (mikä ehkä kertoo, että niillä on kaikki hyvin. Koska…

  • Pepe,  Reetun elämä

    Vuosi ilman Pepeä

    Pepen poismenosta on kulunut vuosi. Kun aikoinaan ilmoitin Pepen lopetuksesta edellisessä blogissa, tieto tuli kaikille melkoisena yllätyksenä. Yllätyksenä se tuli myös tallinväelle. Parille läheisimmille ystäville olin tunnustanut, että Pepe täytyy ehkä laittaa pois, mutta muuten yleinen oletus taisi olla, että meillä meni ihan hyvin. Ei meillä mennyt. Pepe oli aina räjähdysherkkä, mutta viimeisen puolen vuoden aikana reaktiot olivat käyneet pahemmiksi. Jälkikäteen mietittynä ensimmäiset merkit näkyivät jo alkusyksystä, kun Pepe ryösti kentällä vuokraajaltaan hetkeksi täyteen laukkaan. Tulkitsimme sen siinä tilanteessa liiaksi innostumiseksi ja ratsastus jatkui normaalisti, mutta jälkikäteen olen miettinyt, milloin Pepe muka olisi innostunut liikaa yhtään mistään. Ei se ollut kuumuvaa sorttia, vaan parasta treeneissä oli sen mielestä ne hetket,…

  • Reetun elämä

    Elämässä tärkeintä on, ettei tee lainkaan virheitä

    Oletteko nähneet Kummelin vanhan sketsin fuusiojazz-bändistä? Siinä muusikot julistavat, etteivät tee musiikissa, mutta eivät myöskään elämässä, lainkaan virheitä. Musiikki on kylläkin kuuntelukelvotonta, mutta hei, virheetöntä! Progemuusikoiden täydellisyydentavoittelun huumori iskee myös ihan tavallisen hevosharrastajan nauruhermoon. Tärkeintä hevosharrastuksessakin tuntuu välillä olevan se, ettemme vain mokaa. Meille on opetettu, että vääränlainen  liikkuminen rampauttaa hevosen ja huonolla kommunikoinnilla omistaja aiheuttaa sille ikuiset traumat. Tieto lisää tuskaa: mitä enemmän olen oppinut hevosten fysiikasta ja sielunelämästä, sitä vähemmän olen uskaltanut hevoselta edes pyytää. Me aikuiset ratsutädit olemme erinomaista kasvualustaa itsesyytöksille: harva se päivä someen pulpahtaa esiin jokin uusi tutkimus, joka paljastaa, että tietty kavion asento täydenkuun aikaan kuvastaa hevosen syvää kärsimystä. Kuulemme kauhukertomuksia vääränkokoisen satulan aiheuttamista…

  • Reetun elämä

    Ponin ja ratsastajan kuntokuuri

    Reetua on tullut kuvattua viime kuukausina edestä, takaa ja sivulta enemmän kuin laki sallii. Lukuisista kuvista on se etu, että Reetun laihtumisprojektia on ollut helppo seurata. Kun hevosensa näkee lähes joka päivä, vaivihkaisille muutoksille helposti sokeutuu ja tuntuu, ettei mitään tapahdu. Kuvista kuitenkin huomaa, että syysversio Reetusta on ihan erinäköinen kuin alkukesän laitumella pöhöttynyt Reetu. Reetun pötsin sulatusprojekti Kun kävin talvella koeratsastamassa Reetun, se oli minusta ihan normaalipainoinen. Eläinlääkärikin antoi sille nuivista kommenteistaan huolimatta kohtalaisen kuntoluokituksen 3.5 / 5. Kevään koittaessa Reetu pääsi laitumelle ja keräsi kilonsa ennätysnopeasti, vaikka laidun oli aika köyhä ja Reetu oli siellä vain päivisin. Ensimmäinen tehtäväni tuoreena hevosenomistajana oli aloittaa ponin laihdutuskuuri. Siirsin Reetun ns.…

  • Blogi,  Reetun elämä

    Uusi poni, uusi blogi!

    Hei, ja tervetuloa uuden blogini pariin! Tähän vuoteen on mahtunut niin paljon muutoksia, että aika uuden blogin perustamiselle tuntui sopivalta. Kun tiemme Reetu-ponin kanssa kohtasivat viime keväänä, ajatus omasta hevosblogista alkoi muhia mielessäni. Muutamat Tassuttelua-blogin lukijat, tutut ja tallikaverit olivat erikseen pyytäneet, että kirjoittaisin taas hevosista. Tilanne edellisen ponini Pepen kanssa oli edennyt niin hankalaksi, etten yksinkertaisesti halunnut enää kertoa sitä muille. Kritiikin pelossa lopetin koko bloggaamisen hevosista. Tilanne on nyt toinen. Minulla on elämäniloinen poni, jonka kanssa olen samalla taajuudella, joka ei ole kipeä (pullea kyllä) ja jonka kanssa olen saanut kokea upeita juttuja. Blogin nimi juontaa juurensa sanonnasta kolmas kerta toden sanoo, koska nyt tuntuu, että olen todella…