Yleistä

Hevosen paras ystävä on toinen hevonen

Somessa on se hyvä puoli, että se tuo hevosharrastuksen koko kirjon harrastajien ruuduille. Oman kuplan rajat alkavat tehokkaasti poksahdella, kun oma instatili täyttyy monenlaisista tavoista olla hevosten kanssa. Toisille kilpaileminen on harrastuksen suola ja sen ohessa ratsutkin voivat vaihtua usein. Sitten on harrastajia, joille hevosyksilö on tärkein ja harrastus perustuu yksilön tarpeiden täyttämiseen, olipa kyse sitten vuotiaasta varsasta tai parikymppisestä eläkeläisponista.

Hevosen kannalta kumpikaan ei ole minusta sen enempää oikein tai väärin. Hevosen läheinen suhde omistajaan ei automaattisesti määrittele sitä, miten hyvin se voi. Hevonen voi vaihtaa luontevasti kotia muutaman kerran elämässään ja sopeutua ongelmitta, kunhan sen terveydestä ja lajityypillistä tarpeista huolehditaan. Niihin kuuluu mahdollisuus liikkua, syödä mahdollisimman usein ja olla laumassa. Ihmisen seura ei kuulu hevosen lajityypillisiin tarpeisiin.

Reetu tutustuu PRE-ruuna Napsuun
Reetu ja Napsu tutustuvat

Instagram on täynnä kuvia idyllisistä hetkistä hevosten kanssa: hevosia, jotka toimivat kuin ajatus ilman varusteita. Hevosia, jotka painavat päänsä omistajiensa syliin. Hevosia, jotka seuraavat vapaana metsässä. Se on mahtavaa, mutta tuo hassusti mukanaan myös suorituspaineita – miksi minun hevoseni jää metsässä ensimmäiselle mättäälle syömään varpuja? Miksi se painaa päänsä syliini vain silloin, kun haluaa hiestää paarman otsaltaan? Miksi se säikähti ja karkasi luotani? Missä sielujen sympatia?

Ei hätää. Jos yllä olevat esimerkit kolahtivat, olet todennäköisesti ihan normaali. Karu fakta on, että ihminen on peto ja hevonen saaliseläin. Vaikka yrittäisimme esittää muuta, petous on läsnä kaikessa, mitä teemme. Silmämme ovat lähekkäin ja olemme äänekkäitä, hyökkääviä, aggressiivisiakin. Hampaamme ovat sekasyöjän hampaat terävine kulmahampaineen ja hengityksemme todennäköisesti haisee (vegaaneita lukuunottamatta) kuolleilta eläimiltä, joita syömme.

Reetu ja Napsu tutustuvat
Varovaista nuuhkimista

Tykkäätkö katsella kaunista hevostasi, kun se juoksee liinassa ympärilläsi? Jos vastasit kyllä, hevosen näkökulmasta olet kuin hyökkäämistä suunnitteleva kissaeläin, joka tuijottaa hiljaa ja liikkumatta. Käveletkö ripeästi ja innokkaasti hevostasi vastaan, kun haet sen laitumelta? Hyökkäävää sekin, hevoset lähestyvät nimittäin toisiaan kohteliaasti välillä pysähtyen ja kääntäen katseensa sivuun.

Entäpä ratsastus- ja hevosenkäsittelyklinikat? Hevosten kannalta innokkaat klinikkakeskustelut ovat kuin lauma petoeläimiä kerääntyisi tiiviiksi rykelmäksi tuijottaen ja keskenään supisten, seuraavaa siirtoa suunnitellen. Ratsastaminen se vasta merkillinen tapahtuma onkin: petoeläin läiskäisee saaliseläimen selkään toisen eläimen raadosta valmistetun nahkakappaleen ja hyppää selkään kuin tappoaikeissa oleva kissaeläin.

Ystävyys perustuu vapaaehtoisuuteen. Kun tapaat ihmisystäväsi, sovitte yhdessä, missä tapaatte, koska ja mitä haluatte tehdä. Hevosen ja ihmisen kohtaamisessa tilannetta dominoi ihminen ja näin sen on ihan järkisyistä oltava. Ihminen päättää, missä hevonen asuu, kenen seurassa se viettää aikaa, milloin sen on seisottava hiljaa paikallaan ja milloin liikuttava ripeästi. Toki nykyisin suositellaan sitä, että hevonen saisi välillä itse päättää asioista esim. kertomalla, haluaako loimen päälleen vai ei. Aika pieni valinnanvapaus hevosella silti ihmisen seurassa on, muuten mistään ei tulisi mitään.

Hyvällä huolenpidolla, kouluttamisella ja varsasta asti totuttamalla hevonen oppii yhdistämään ihmisen positiivisiin asioihin ja varmasti kiintyy. Se nauttii yhteisistä maastoretkistä, hellivistä hieronnoista ja paarmanpuremien hoitamisesta. Parhaimmillaan suhde hevoseen voi olla hyvin läheinen. Toista hevosta ihminen ei silti korvaa.

Mitä ihmettä oikein horisen, pohtii moni tässä vaiheessa. Minähän olen se tyyppi, joka tuntuu suurin piirtein elävän eläimille! Yksi tärkeimmistä asioista, mitä eläimet ovat minulle opettaneet, onkin paradoksaalisesti juuri se, että eläin voi parhaiten oman lajinsa seurassa. Eläin nimeltä ihminen ei ole poikkeus. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä syvemmin olen oivaltanut, että siinä missä hevoseni kuuluu hevoslaumaan, minä kuulun ihmisten pariin, Se ei tarkoita, ettenkö voisi muodostaa merkityksellisiä suhteita eläinten kanssa. On kuitenkin ymmärrettävä ero saman lajin edustajien välisen laumautumisen ja eri lajien välisen symbioosin välillä.

Reetu ja Napsu suunnistavat ruohotupsulle
Olet ihan ok, joten mennäänkö jo syömään? T: Reetu

Oli aika, jolloin paras ystäväni oli kissa. Kissan nimi oli Vilkas ja se oli villikissan pentu, jonka nuorena kesytin. Ystävyytemme oli tiivis, muttei korvannut sitä, että koulussa olin yksinäinen ja lapsiporukan ulkopuolella. Olisin yksinäinen edelleen, jos en olisi löytänyt omaa paikkaani töiden, perhesuhteiden ja harrastusten kautta. Samalla asettaisin todennäköisesti aika kovia vaatimuksia eläimiäni kohtaan, kun ne joutuisivat paikkaamaan aukkoa, mikä toisen ihmisen kuuluisi täyttää.

Kuten olen monesti todennut, tulemme Reetun kanssa hyvin juttuun. Se lompsii aina laitumelta vastaan, hörisee jopa, ja tykkää yhteisestä puuhastelusta. En minä sen paras ystävä kuitenkaan ole enkä halua ollakaan. Reetun paras ystävä on lusitanoruuna Fado. Fadon kanssa se jyrsii ruohoa, värisyttää iholtaan paarmoja ja katsoo vähäväristä maailmaansa omituisesta, lähes 360 asteen näkövinkkelistään. Eihän ihminen pysty sellaista elämää edes kuvittelemaan, saati sitten täysin ymmärtämään.

Jos siis koit piston sydämessäsi, kun kohtasit Instagramissa videon varusteettomasta ratsukosta niityllä laukkaamassa, älä huoli: toki on tärkeää, että sekä hevosella että ihmisellä on yhdessä kivaa. Vielä tärkeämpää on kuitenkin tarjota hevoselle mahdollisuus ystävystyä muiden hevosten kanssa. Itse pitäisi samalla uskaltaa avata sydämensä ihmisille. Se on pelottavaa, mutta sen arvoista. Lupaan.

Kuvissa Reetu tutustuu uuteen kaveriinsa Napsuun, naapuritallin nuoreen pre-ruunaan, joka on ystäväni hevonen. Kuvat: Sanna Lohenoja

Disclaimer: koska maailma ei ole mustavalkoinen, joskus hevosen on pakko tarhata yksin tai viettää vaikkapa pitkiä aikoja sairaskarsinassa. Silloin ihmisen merkitys ystävänä ja rapsuttelukaverina toki korostuu. Reetukin tarhailee tänä kesänä monia öitä yksin hiekkatarhassa paino-ongelmansa takia. Elämä on kompromisseja.

2Herättikö tämä ajatuksia? Ota kantaa somessa!

2 Comments

  • Liisa

    Ihanasti kirjoitettu ja niin totta joka sana. Hienosti analysoitu ja puettu sanoiksi.
    Joskus tosin mietin, mitä Reino-heppani päässä liikkuu. En ole oikein varma mitä mieltä se on laumakavereistaan. Joskus, aika useinkin se jää portille katsomaan perääni. Kun se on ollut yksin tarhassa tai laitumella, on se vaikuttanut hämmentävän tyytyväiseltä. Silti haluan että se saa olla laumassa ja kyllä se laumassakin viihtyy, mutta ei koskaan ole mitenkään ylitsevuotavan onnellinen. Se on vähän sellainen oman tiensä kulkija. Tai sitten ei vaan ole tavannut sielunkumppaniaan.

    • piia

      Kiitos paljon! 🙂 Kun kirjoitin tämän tekstin, en jälkikäteen oikein uskaltanutkaan tätä somessa jakaa, kun pelkäsin, että ajatukseni voitaisiin käsittää hevosen ja ihmisen välisen kumppanuuden vähättelyksi – hyvä, jos onnistuin kuitenkin asettamaan sanani niin, ettei sellaista käsitystä syntynyt!

      Minusta tuntuu, että monille hevosille on Reinon (ja itse asiassa Reetunkin) tapaan tärkeää, että lajitovereita on, mutta ainakaan isommilla talleilla ne eivät välttämättä kiinny yhteen tiettyyn kaveriin niin syvästi, että elämä ilman toista olisi mahdotonta. Porukka voi vähän ympärillä vaihtua ja hevonen pärjätä ihan hyvin, kunhan lajitovereita on eikä koko ajan tarvitse tutustua uusiin.

      Mulla itsellä on sellainen fiilis Reetusta, että olen sille sellainen mieluisa piristys päiviin ja se kyllä aidosti viihtyy kanssani. Kun palautan sen laitumelle, tuntuu kuitenkin vähän siltä kuin palauttaisin koululaisen kotiinsa koulupäivän jälkeen. Että siellä se voi sitten ruokapatojen ääressä nollata päänsä ja kerätä virtaa taas seuraavaan päivään. 😄

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *