Reetu rallittelee irtona
Some

Hevossomen varjopuolet

Kysyin viime viikolla Instagramin puolella, kummasta aiheesta lukisitte blogissa mieluiten seuraavaksi: koronakuulumisista ja sen vaikutuksista omaan (hevos)elämääni vai hevossomen varjopuolista. Jälkimmäinen voitti äänestyksen ylivoimaisesti, joten täältä pesee!

Me olemme some

Sosiaalista mediaa ei voi täysin eriyttää omaksi saarekkeekseen muusta hevostelusta. Ilmiöt ja asenteet ovat samoja kuin todellisessa elämässä, mutta etenkin anonyymeissä ympäristöissä mielipiteet voivat kärjistyä. Kuten oikeassa elämässä, jokainen meistä luo omalta osaltaan yleisen ilmapiirin. Netissä viestejä on vain helppo tulkita väärin, koska ilmeet ja eleet jäävät pois, ja tarinoista kuullaan usein vain toisen osapuolen versio.

Eläinaiheisissa yhteisöissä on hyvä muistaa, että monet käyttäjistä ja kommentoijista ovat nuoria, jopa ihan lapsia. Itseensä kohdistuvia ajattelemattomia kommentteja voi yrittää suodattaa sillä ajatuksella, että kuvittelee lähettäjäksi kymmenvuotiaan lapsen. Samalla on pidettävä mielessä, millaista esimerkkiä nuorille seuraajilleen antaa. Jokainen meistä on vastuussa siitä, että hevosaiheinen keskustelu pyörii somessa hyvässä ja rakentavassa hengessä, jossa toisia harrastajia tuetaan eikä tyrmätä.

Mistä ärsyynnyn somessa?

Reetu pullistelee.

En usko, että kukaan voi selata somea ärsyyntymättä tai provosoitumatta edes joskus. Tunteet ovat tunteita eikä niitä voi tukahduttaa, mutta käyttäytymistään voi kontrolloida. Tässä kolme minua eniten riepovaa ilmiötä somessa!

  1. Mustavalkoisuus. Mustavalkoinen ajattelumaailma korostuu etenkin anonyymeillä keskustelupalstoilla, kuten kaikkien tuntemassa hevostalli.netissä. Kilpahevosten oletetaan seisovan sisällä tallissa 24/7 ja pihattohevosten hytisevän kaatosateessa jalat polvia myöten mudassa. Kouluttaminen on joko kipuun perustuvaa pelottelua tai holtitonta porkkanansyöttämistä. Harmaita alueita ei ole. Kun asiat nähdään vain mustavalkoisina, keskustelusta on mahdotonta saada rakentavaa.
  2. Tätiviha. Myös tämä kukoistaa hevostalli.netissä, mikä on sinänsä huolestuttavaa, koska 90% palstan käyttäjistä lienee naisia. Mistä moinen viha omaa sukupuolta kohtaan? Joka tapauksessa tädit ovat lähtökohtaisesti syypäitä kaikkiin hevosmaailman epäkohtiin. Täti on aina väärässä paikassa: maneesissa (liian) hienon kouluratsunsa kanssa, maastossa (liian lihavan) harrastehevosensa kanssa tai (liian helpoissa) kisaluokissa viemässä lapsilta ruusukkeet.

    Jos Kari Vepsän hevonen teutaroi liinassa, Vepsä on hieno mies, joka pistää hevoset ruotuun. Jos teinitytön ratsu hyppelehtii kisapaikalla, teini on rohkea ja kunnianhimoinen nuori. Vaan annas olla, jos tätiratsun hevonen säikähtää jotain. Täti on välittömästi itse pelkuri, tartuttanut pelkonsa hevoseen ja parasta oikeastaan olisi, jos hevonen otettaisin häneltä pois.
  3. Toisten tuomitseminen. Myönnän, että tämä on juuri se kohta, jossa omakin käytökseni saattaisi lähteä lapasesta, jos en yhtään miettisi reaktitoitani. Olen tosi ankara itselleni siitä, että omien eläinteni on voitava hyvin. Siksi olisi helppoa olla kriittinen myös muita kohtaan ja mahdollisesti ihan vääristä asioista.

    Toki joskus voi olla tilanteita, joissa on oikeasti syytä todeta, että nyt hevonen voi huonosti, ja ehkä puuttuakin asiaan. Omalla kohdallani nämä hevoset eivät ole olleet kuitenkaan somessa ollenkaan ja asiat on hoidettu ihan ilman minunkin puuttumistani.

    Lähtökohtaisesti hevonen, jolle perustetaan vaikka oma Instagram-tili, merkitsee omistajalleen niin paljon, että se kyllä hoidetaan ja ongelmiin etsitään ratkaisut ennemmin tai myöhemmin. Somen perusteella kenenkään ulkopuolisen on mahdoton edes sanoa, millaista arki hevosen kanssa oikeasti on. Silloin ihan hyväntahtoisiksi tarkoitetut neuvot saattavat aiheuttaa jopa vaaratilanteita.

Suurimmaksi osaksi hevosenomistajat lajista riippumatta yrittävät aina parhaansa ja vähän yli. Harva asia on hevosenomistajalle yhtä sydäntäsärkevä loukkaus kuin vihjaukset, että hän antaisi hevosensa kärsiä. Sellaisen kommentin lähettämistä tuikituntemattomalle kannattaa siis harkita tosi tarkkaan.

Tätien syytä kaikki! Klikkaa kuva isommaksi, jos haluat nähdä hevostalli.netistä nostamani esimerkit paremmin (et ehkä halua).

Poksauta kuplasi!

Ryhmä rämä laukkaa

Välillä tekee hyvää poksautella omaa harrastuskuplaansa. Kun kävin viime kesänä matkaratsastuskisoissa Liedossa Reetun kanssa, tajusin, että ponini on merkittävästi pulleampi ja treenaamattomampi kuin sen kilpakumppanit. Seuraavana syksynä Reetu muutti pois vapaan heinän ääreltä ja rupesin liikuttamaan sitä vähän reippaammassa tahdissa. Kupla poksahti, Reetun hyvinvointi parani.

Kuplia voi poksauttaa myös somessa. On tyypillistä, että Instagramin käyttäjät etsivät seurattavakseen samanikäisiä, samassa elämäntilanteessa olevia ja saman tapaan harrastavia tilejä. Yllätä itsesi ja seuraakin huviksesi jotain ihan muuta!

Jos olet puskailija, seuraa kilparatsastajien tilejä. Jos ratsastaminen on sydäntäsi lähellä, kurkista ravimaailman sykkeeseen. Somessa piilee valtava potentiaali kurkistaa oman kuplan ulkopuolelle ja oppia uutta, joten käytä tilaisuus hyväksesi!

Itse seuraan mm. näitä tilejä eri lajien parista:

  1. Matkaratsastusta: @team_marjatsalo
  2. Elämää ravihevosten kanssa: @lahtohyvaksytty, @ravikoulu
  3. Varsojen kasvatusta ja koulutusta: @pepsishettis, @sannnikka
  4. Tavoitteellista kisamenoa eri lajien parista: @riderhugosson, @aadalatti, @sinnasarlos
  5. Liberty workia Ruotsin puolelta: @horsevision
  6. Nuoren arabin ajokoulutusta ja vauhdikkaita ajolenkkejä: @nordicmarilyn

Vinkkaa muuten ihmeessä lisää eri lajien sometilejä kommenttiboksiin, jos jokin hyvä tili jäi mainitsematta! Haluaisin seurata lähemmin esimerkiksi lännenratsastajien elämää, mutta en valitettavasti oikein tiedä lännenratsastusaiheisia blogeja tai Instagram-tilejä.

Avaudu, kritisoi – ja paina peruutusnappia!

On helppoa olla kärkäs ja loukkaava, kun kommentoijan ei tarvitse paljastaa oikeaa henkilöllisyyttään tai nähdä, millaisen tunnereaktion kommentti saa aikaan. Jos olet lähettämässä kritisoivaa viestiä, mieti ainakin kolme kertaa, ennen kuin painat lähetysnappia. Takaan, että viestin peruuttamisesta jää sinullekin parempi mieli kuin siitä, että lähetät loukkaavan viestin.

Neuvoja, joita kukaan ei ole pyytänyt, on helppo tyrkyttää. Myös kritisointi onnistuu meiltä helposti. Lähtökohtaisesti ihmiset hakevat somesta kuitenkin päinvastaisia asioita: vertaistukea, hyvää mieltä ja rakentavaa keskustelua. Kun keskityt sellaisen sisällön tuottamiseen itse, laitat hyvän kiertämään ja saat hyvää myös takaisin.

Itse tykkään jutella somen ilmiöistä, mutta en tee sitä anonyyminä keskustelupalstoilla (vaikka niitä luenkin) tai viisastele somettajille taustoja tuntematta, miten jokin asia pitäisi hoitaa. Sen sijaan vaihdan mieluiten ajatuksia suljetuissa ryhmissä tuttujeni kanssa tai tallilla tallikavereiden kanssa. Sillä tavalla keskustelu pysyy huomattavasti rakentavampana ja parhaimmillaan olen omaksunut ihan uusiakin näkökulmia.

Itse olen toistaiseksi säästynyt somessa lähes kaikelta negatiiviselta palautteelta ja päässyt nauttimaan somen parhaista puolista. Olen tutustunut virtuaalisesti ja oikeassakin elämässä moniin samanhenkisiin hevossomettajiin ja huomannut, miten mahtavia tyyppejä ruutujen takana onkaan!

Puskailevana, keski-ikäistyvänä tätiratsastajana en toki ole huomion keskipisteenä muutenkaan eikä tekemisiäni ole nostettu tikunnokaan, vaikka välillä aihettakin olisi ollut. Silti olen erittäin arka jakamaan esimerkiksi omia ratsastusvideoitani ”hevonen kärsii ja näyttää kipeältä” -kommenttien pelossa.

En varmasti ole ainoa, joka odottaa sitä maagista päivää, kun olisin jotenkin riittävän valmis ratsastajana ja uskaltaisin jakaa omia tekemisiäni enemmänkin. Oikeassa elämässä ymmärretään hyvin, ettei tässä lajissa kukaan ole valmis. Somessa täydellisyys tuntuu kuitenkin olevan perusoletus, vaikka samalla käyttäjät kaipaavat omien sanojensa mukaan aitoa ja kaunistelematonta sisältöä.

Tehdään yhdessä hevossomesta paikka, jossa sen aidon ja kaunistelemattoman sisällön jakaminen on mahdollista! Silloin voimme kaikki oppia yhdessä, sen sijaan että vetäydymme kritiikin pelossa omiin poteroihimme ja kupliimme. Aloitetaan vaikka siitä, että jätetään tänään ne kriittiset sanat julkaisematta ja sanotaan sen sijaan toisillemme jotain hyvää!

Kuvat: Mari Jokelainen / @chevalinntalli

4Herättikö tämä ajatuksia? Ota kantaa somessa!

4 Comments

  • Sanna & Napsu

    Toi kuplasta ulos -asia on niin hyvä ja suositeltava! Koitan sitä toteuttaa itsekin, mutta nyt huomaan että enhän mä seuraa esim. yhtäkään ravihevosista kertovaa sometiliä. Täytyy ehkä korjata asia 😀

    • piia

      Vermon ravikoulun (@ravikoulu) tili on ainakin tosi kiva! Tällä hetkellä koko koulu ei taida olla toiminnassa koronan takia, mutta toivottavasti sieltä taas aktivoituvat. 🙂

  • Kaisa

    Minä lisään omaan ärsyttävyyden listaani yleistämisen. Eli kun tuttavapiirissa on vaikkapa yksi tätiratsastaja, kuvitellaan, että kaikki ovat samanlaisia jne. Ja teen tätä kyllä mielessäni itsekin, mutta kun huomaan ajattelevani näin, pyrin siitä aktiivisesti eroon kurkistamalla sinne kuplaan ja huomaan monta kivaa juttua. Aika moni meistä kun toimii harmaalla alueella, ultimaattisia naksuttelijoita ja narunpyörittäjiä ei varmaan ole yhtään.

    Mutta mäkin olen vähän pelko perseessä sen suhteen, että joku vastapuolen pelaaja tuleekin antamaan kärkästä palautetta. Itse olen tällaiselta säästynyt nyt jo parin vuoden ajan (besserwissereimmät olen yksinkertaisesti estänyt esimerkiksi Instassa), joten ehkä jotain muutosta on tapahtumassa. Somegaalan alla otin myös ihan urakakseni antaa kanssasomettajille pitkiä kivoja kommentteja Instaan ja minusta tuntui, että se paransi ilmapiiriä ainakin hetkellisesti. Siinä sai itsekin iloa, kun oikein kunnolla paneutui julkaisuun ja tiliin muutenkin ja sai jätettyä hieman pidemmän kommentin.

    Minä uskon, että jos somessa olisi enemmän pitkiä positiivissävytteisiä kommentteja ja kritiikki osattaisiin esittää asiallisemmin (tai vaikkapa yksäriviestinä), se muuttaisi kenttää jollain aikavälillä. Mutta ymmärrän, että jos joku vaikkapa nyt katsoo ensimmäistä kertaa omaa instatiliäni, miettii katsoja että miten 7v muuli voi olla noin ruputasoinen ja miksei sitä sitten ratsuteta osaavamman toimesta. Mutta sitten jos olisi seurannut tiliä pidempään näkisi, mistä pohjamudista on lähdetty rakentelemaan. Se on muuten minulle Instan ongelma, uusiin tileihin ei pääse niin helposti sisälle ja on tosi aikaavievää selata feediä alaspäin. Moni somettaja myös päivittelee tärkeitä juttuja stooreihin, mutta ei feediin. Pelkkää feediä selailemalla saattaakin olla ihan pihalla, kun siellä on lähinnä kivoja valokuvia ja stoorissa sitten ne tapahtumat. Mutta tämä on tätä päivää, mitäs en ole seurannut tiliä alusta asti.

    • piia

      Se kevään somekampanja oli kyllä hyvä ja nostan hattua, että osallistuit siihen niin aktiivisesti! Sillä kamppiksella oli aivan varmasti vaikutusta ja toivottavasti muutenkin kuin tilapäisesti. Mä työstän asioita päässäni niin hitaasti, että havahduin kirjoittamaan aiheesta näin pari kuukautta jälkijunassa. 😄

      Tuo on muuten totta, että nykyisin kuulumiset menee usein vaan storyn puolelle, koska feediin haluaa jättää ne arvokkaimmat hetket ja kuvat. Pitäisi tosiaan muistaa pitää ajan tasalla myös se feed!

      Ehkä senkään takia teille ei tuu kritiikkiä nykyisin, että teillähän menee Muulin kanssa niin hyvin! Teet sen kanssa oikeita asioita ja kehitytte omaan tahtiinne. Ja Suomessahan muuleja on vielä niin vähän, että harva osaa varmaan edes sanoa, missä kehitysvaiheessa senikäisen muulin pitäisi olla. Se on jo riittävän vaikuttavaa monille, että sulla ylipäänsä a) on muuli eikä hevonen ja b) Voit ihan oikeasti ratsastaa sellaisella. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *