Ajaminen

Kaikki Reetun ajo-opetuksesta

Reetun ajo-opetus on edennyt hyvin! Olen jo saanut kärryt perään ja ajanut ensimmäiset ajoni Reetulla. Ajattelin koota yhteen, missä pisteessä olemme nyt ja miten siihen pääsimme. Lyhyesti sanottuna meillä menee hyvin: Reetu vetää jo kärryjä perässään aidatulla alueella ja opettelemme yhdessä perusasioita.

Tavoitteeni on saada Reetusta luotettava ajokki sunnuntaiajelua varten. Kasvattaja on aikoinaan opettanut Reetun alustavasti ajolle, mutta varsinaista rutiinia sille ei ehtinyt kehittyä. En voinut siis kylmiltään laittaa kärryjä perään ja lähteä baanalle, vaan aloitin mieluummin täysin alusta.

Ohjasajaen matkaan

Ajo-opetus alkoi ohjasajosta.
Ohjasajoa maasta käsin keväällä

Viime kesänä ostin Reetulle FB-kirpparilta vähän käytetyt pikalukkosilat, ohjat ja rintaremmin. Aloitin ohjasajoharjoitukset maastakäsin tallin teillä ja lähimaastoissa. Halusin, että Reetu oppii kulkemaan maastossa, niin että kuski kulkee perässä eikä istu selässä. Lisäksi halusin sen suhtautuvan rennosti valjastamiseen ja uusiin varusteisiin.

Ohjasajomaastoilut menivät mukavasti yksin ja isommalla porukalla. Etenkin ravaaminen tuntui olevan kovasti Reetun mieleen. On ilmeisen mukavaa juosta, kun ei tarvitse kantaa ylimääräistä taakkaa selässä. Allekirjoittaneelle kyllä tuli hiki juostessa, mutta muuten ohjasajomaastoilu oli oikein hauskaa.

Kultakärryihin totuttaminen

Reetun ajovarusteet
Reetun ajovarusteisiin kuuluu leveä Y-remmi, FB-kirppikseltä ostetut silat ja Finn-Tackin L-koon ajo-ohjat, jotka ostin Hevarilta.

Samaan aikaan, kun harjoittelin ohjasajoa ensin kuolaimettomilla ja myöhemmin Turtle Tactio -kuolaimella, etsin kuumeisesti Reetulle kärryjä. Niiden löytämisessä menikin tovi ja suuruudenhulluus iski, mutta kärryt olivat odottamisen arvoiset. Niistä lisää aiemmassa blogikirjoituksessani.

Totutin Reetun uusiin kärryihinsä askel kerrallaan. Ensin työnsin kärryjä edelläni pitkin tallin teitä ja talutin Reetua perässä, jotta kärryjen äänet tulivat tutuiksi. Seuraavaksi pyysin kaveria taluttamaan Reetua edellä ja vedin itse kärryjä ponin perässä.

Kun oli aika totuttaa Reetu kärryjen kiinnittämiseen, vein Reetun pihan valjastuspaikalle ja laitoin sen nenän eteen Ikea-kassillisen heinää. Liikuttelin kärryjä Reetun takana ensin sivuttain ja sitten suoraan kohti. Nostin ja laskin kärryjä kauempana ja varmistin, että Reetu on rento. Rämppäsin silojen pikalukkoja ja painoin niitä käsin, jotta paino siloilla ei varmasti tulisi yllätyksenä. Toistin harjoituksia muutaman tallikäynnin ajan.

H-hetkellä pyysin taas kaverin avuksi. Kaveri palkkasi Reetua ruokapalkalla, aina kun poni seisoi rauhallisesti aisojen lähestyessä ja koskiessa sitä eri kohtiin kropassa. Sitten vain aisat pikalukkoihin ja naksautus kiinni! Reetu oppi harjoitusten myötä suorastaan odottamaan kärryjä eikä niiden kiinnittäminen siloihin ollut lopulta juttu eikä mikään. Oli aika aloittaa varsinainen ajo-opetus.

Ajo-opetus kärryjen kanssa

Reetun valjastuspaikka harjoituskentällä
Nyrpeästä ilmeestä huolimatta ponia ei ole rääkätty ajoharjoituksien aikana. Ajopaikan virkaa toimittaa kesäteloilla oleva iso hiekkatarha, jossa laitan myös kärryt perään.

Ensimmäisellä ajokerralla sain taas yhden tallikavereistani avuksi ja henkiseksi tueksi. Menimme aidatulle kentälle (joka on itse asiassa kesäteloilla oleva iso hiekkatarha), laitoimme kärryt perään, hyppäsin kyytiin ja kaveri talutti Reetua. Koska Reetu suhtautui kärryihin luottavaisesti, kaverini siirtyi pian kauemmas kentällä ja jatkoin matkaa yksin. Ensimmäinen ajokerta oli lyhyt, ehkä viitisentoista minuuttia jos sitäkään, mutta halusin lopettaa onnistumiseen.

Toisen ajokerran aika oli viime perjantaina, kun meille tarjoutui mahdollisuus päästä valjakkoguru Markku Nymanin oppiin. Hyvä, että menin tunnille, koska tarvitsin kipeästi opetusta ja ammatti-ihmisen arviointia siitä, mitä kannattaa ylipäänsä tehdä. Aikuisen hevosen ajo-opetus ei ole ihan helppo homma vaan moni asia voi mennä alussa pieleen.

Reetu oli vähän hidas, kuten aina uuden äärellä, mutta muuten aivan mainio tapaus! Vaikka kentällä oli vähän kyttäiltävää, se pysyi hienosti näpeissä ja suhtautui mutkattomasti myös kuolaintuntumaan. Teimme Markun ohjauksessa paljon ympyröitä, voltteja ja täyskaartoja käynnissä. Kokeilimme myös peruuttamista. Lopuksi ravasimme kentän pitkiä sivuja. Reetu ei hätkähtänyt kärryjä tai aisoja kertaakaan!

Royal Rockhard -koppakärryt
Maailman parhaat kultakärryt!

Saimme kotitehtäväksi harjoitella ajamista niin paljon kuin ikinä ehdimme. Nyt on kuulemma tärkeää tehdä ajamisesta rutiini, jotta siitä tulee Reetulle arkipäiväinen asia. Seuraava ajotuntimme on parin viikon päästä ja siihen asti saisin ajaa ja toistaa harjoituksia vaikka joka päivä. Toistaiseksi omatoimiset ajo-opetustilanteet ovat sujuneet hyvin.

Reetun pää hajoaisi pelkän kentän kiertämiseen, kärryillä tai ratsain, joten joudun vähän lipsumaan jokapäiväisistä harjoituksista. Sen sijaan pyrin siihen, että teemme ajoharjoitukset joka toinen päivä. Tarvitsen harjoitusta itsekin – on ihan eri asia ajaa hevosta ympyröillä, volteilla ja ylipäänsä aidatulla alueella kuin raviradalla tai suorilla metsäteillä! Kentällä ajaminen on huomattavasti vaikeampaa ja vaatii tarkempaa tuntumaa. Ensimmäisellä tunnilla oloni oli kuin ratsastuskoulun alkeiskurssilla.

3Herättikö tämä ajatuksia? Ota kantaa somessa!

2 Comments

    • piia

      Reetun paino rupesi kyllä kivasti tippumaan tuolla laihislaitsalla. Enää ei ole edes tarvinnut pitää sitä ulkokarsinassa öitä ja paino näyttäisi pysyvän kurissa silti. Mikä helpotus! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *