Ajaminen

Kun kultakärryt ovat ainoa mahdollinen vaihtoehto

Ensi alkuun iso kiitos Sannalle kuvista ja yllätyskuvaussessiosta! Nyt on hyvä blogata ajohommista, kun on kosolti mahtavia kuvia. Ajattelinkin kertoa, mikä on ajotreenien tilanne nyt ja millaiset kärryt meille on tulossa.

Ohjasajotilanne

Reetun ohjasajo on sujunut tosi kivasti. Olen ohjasajanut Reetua ympäri tallia kiertävää pururataa, käynyt maastossa yksin ja porukalla, nostellut raveja ja juossut (hölmön näköisenä) ponin perässä tai sivussa. Se osaa avut jo aika mukavasti eikä kiemurtele, hidastele tai pysähtele, kuten ihan alussa.

Vaikka meille riittäisi ihan hyvin ohjasajovarusteiksi suitset, silat ja ohjat, olen pukenut täyden varustuksen päälle, jotta Reetu tottuu niiden pukemiseen ja kantamiseen. Kovin kireälle en ole valjaita vielä virittänyt, mutta toki kärryjen tullessa taakse on syytä laittaa varusteet napakasti. Pitää myös ostaa pidemmät ohjat, koska nykyiset ovat aika nysät eikä ole fiksua hiihdellä noin lähellä ponin takapuolta (vaikka Reetu on kiltti, se on silti hevoseläin).

Reetu on tykännyt kovasti ainakin tästä vaiheesta, kun kärryjä ei ole perässä, ja kulkee rohkeasti ensimmäisenä jännittävienkin tilanteiden ohi. Reetusta otettiin perjantaina kymmeniä kuvia ja sillä oli kaikissa tuo sama tyytyväinen ilme.

Sehän on sitten pitkälti koulutuskysymys, millaiseksi mielipide kärryistä muodostuu. En usko, että ongelmia ilmenee, jos aloitamme ajoharjoitukset kärryjen kanssa maltillisesti kentällä.

Jossain vaiheessa minun pitää ottaa ihan oikeita ajo-opetustunteja. Toistaiseksi meille on kuitenkin riittänyt hyvin yksinkertaiset asiat, jotka jo ilman kärryjä sujuvat ja joilla pärjäsin neljä vuotta ensimmäisellä hevosellani:

  1. Reetu kävelee, ravaa ja pysähtyy rentona
  2. Reetu ymmärtää kääntävät avut (vasen ja oikea)
  3. Reetu osaa peruuttaa

Seuraavaksi laitan valmentajan vinkistä Reetulle kuolaimet suuhun ajaessa, mutta siten, etten käytä niitä vielä, vaan ohjaan edelleen kuolaimettomilla. Laitan siis tuplasuitset päähän ja ohjat kuolaimettomiin kiinni. Kuolaimet lepäävät silloin suussa, mutta ilman muuta virkaa. Toivon, että saan siten Reetun totutettua vaiheittain uudelleen kuolaimiin, niin ettei niitä tarvitse koko aikaa järsiä.

Eläinlääkäri tarkisti ja mittasi viime käynnillään Reetun suun, joten nyt tiedän myös oikean kuolainkoon (leveys on n. 13,5 cm ja paksuus mallia villalanka).

Ne ainoat oikeat kärryt

Kärryjen suhteen minulta lähti vähän mopo käsistä. Jotenkin onnistuin kuitenkin perustelemaan itselleni, että hankintani on äärimmäisen järkevä ja tarpeellinen.

Ensin etsin koppakärryjä käytettyinä Tori.fi:stä ja FB-kirppiksiltä parinsadan euron budjetilla. Etsinnät eivät tuottaneet tulosta, koska kärryt olivat yleensä joko kotikutoisia ja raskaita autonrengasvirityksiä, perinteiselle valjastukselle tarkoitettuja (ei pikalukkoja) tai noudettavissa jostain Rovaniemeltä.

Tilasin yksityiseltä uudet Desperadon kärryt (650 euroa, jota en onneksi ehtinyt maksaa), mutta niitä ei koskaan saapunut. Odotellessani ehdin lukea muutenkin Hevostalli.netin ravipalstalta, etteivät kyseiset koppikset ole välttämättä parhaat mahdolliset etupainoisuuden vuoksi. ”Jos suinkin voit, sijoita se muutama satanen lisää Royaleihin”, kerrottiin palstalla.

Eihän siinä mitään menetä, jos vähän kurkistaa Royalin tarjontaa, eihän? Löysin lapualaisen Royal Sulkyn Facebookista ja otin heihin yhteyttä. Sieltä kerrottiin, ettei ylipäänsä kannata ostaa connemaralle aisoiltaan hevosmittaisia kärryjä vaan tilata 10-15 cm lyhyemmät. Isot ponit ovat lyhytrunkoisempia kuin vaikka suomenhevoset, vaikka hevoskoko muuten käykin.

Nyt olin siis hylännyt käytettyjen kärryjen markkinat, uudet halpiskärryt ja päätynyt Reetulle mitoitettuihin tehdasvalmisteisiin kärryihin. Noh, jos niitä siellä tehtaalla erikseen Reetulle ruvetaan tekemään, niin mikä ettei ottaisi samalla vähän erikoisempaa maalia pintaan? Eihän se nyt siinä konkurssissa tunnu missään! Tilasin kärryihin siis metallijauhemaalatun kultapinnan.

Kuva: Royal Sulkyn Facebook -sivut. Tämäntyyppiset on nyt tilattu, vähän lyhyemmillä aisoilla vaan.

Alkuperäinen suunnitelmani siitä, että ostan Tori.fi:stä parinsadan koppikset, oli muuttunut aika radikaalisti. Nyt meille tulee Hevarin kautta kultaiset Royal Rochard -koppakärryt sopuhintaan 1 574 euroa. Mutta hei, maksavathan ihmiset tuhansia euroja satuloistakin! Ja onpahan nyt motivaatiota kouluttaa Reetu kunnolla kärryihin, koska mikä olisi surkeampaa kuin unelmien koppakärryt, joita ei voisi koskaan käyttää?

En malta odottaa sitä hetkeä, kun saan nostaa kärryjen aisat Reetun yli, painaa pikalukot paikalleen ja kuulla sen maailman parhaan kloksahdusäänen aisojen kiinnittyessä siloihin. Kloks, kloks, ja uudet seikkailut voivat alkaa!

Kuvat: Sanna Lohenoja

6Herättikö tämä ajatuksia? Ota kantaa somessa!

4 Comments

  • Liisa

    Mäkin ensin hetken haukoin henkeäni ja sitten samassa mietin satuloiden hintoja ja yhtäkkiä noista kärryistä tulikin ”puoli-ilmaiset” 😀 Uskon kyllä että teit hyvän valinnan, kerralla kunnolliset kärryt, jos alatte harrastaa tuota enemmänkin niin on sitten kärryt vaikka loppuelämäksi! Ja kyllä ne on sitten kauniit!! Toki täytyy sitten jotain kultaista hankkia niihin valjaisiin myös?

    • piia

      Niinpä! 😀 Ensin hinta pöyristyttää, mutta kun vertaa hintaa uusiin satuloihin, valjakkovaunuihin tai vaikka ravureiden kilpakärryihin, niin eipä ne sitten niihin verrattuna maksa juuri mitään, heh! Tavoite tosiaan on, että nämä on mun elämäni ensimmäiset ja viimeiset koppakärryt, jotka ostan, ja haluaisin ajaa jopa pari kertaa viikossa jatkossa.

      Meillähän kävi satulan suhteen jo ihan satumainen tuuri vuosi sitten, kun löytyi istuva ja hyvä alle tonnilla, vaikka monet kalliimmatkin kokeilin. Voin siis ihan hyvillä mielin nyt törsätä vähän ajokärryihin.

      Niin ja joo, kyllähän tuo mustavalkoinen silatyyny on nyt ainakin pakko laittaa vaihtoon väriltään sopivammaksi! 😉

  • Sanna

    Minäkin kiinnitin huomiota Reetun virkeän tyytyväiseen ilmeeseen, kun ajelitte ympäri kartanoa. Tuo on kyllä niin sen hommaa 🙂

    • piia

      Mira sanoi muuten samaa, että tyytyväisen näköisenä tarpoi. 😄 Luulen, että ajohomman selkeys sopii Reetulle: avut on hyvin yksinkertaisia ja kun se vastaa niihin, paine vapautuu kokonaan. Ratsain on vaikea olla yhtä selkeä. Ja kun samalla pääsee etenemään tietä pitkin ympyrän tai kentän kiertämisen sijaan, niin siinä on Reetun mielestä myös jotain järkeä. 🙂 Uskon kyllä, että ei ne kärrytkään perässä tule haittaamaan, päinvastoin. Reetu voi tykätä mennä niiden kanssa vähän samalla asenteella kuin tarpoi niitä hankia talvella.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *