Matkaratsastus

Matkaratsastuksen starttikurssin tärppejä

Mainitsin Instagramissa, että tallillamme järjestettiin viime viikonloppuna meille räätälöity matkaratsastuksen starttikurssi. Talliporukkaamme on siunaantunut tänä vuonna useampikin matkaratsastuksesta innostunut ratsastaja, joten kurssille oli selvästi tilausta.

Kaksipäiväisen kurssin piti Heidi Laurinen matkaratsastuksen Team Suonpäästä. Heidi on matkaratsastuksen konkari ja monitoiminainen, joka valmentaa, vetää kursseja ja toimii stewardina. Hän oli viime kesänä myös Liedossa stewardina, minne lähdimme Kaisan ja Muulin kanssa.

Matkaratsastuksen starttikurssi on tarkoitettu aloitteleville harrastelijoille, jotka haluavat tietää lajista lisää ja arvioida mahdollisuuksiaan osallistua kisoihin. Aiemmin starttikurssi oli pakollinen ensiaskel, jotta kisoihin sai ylipäänsä lähteä, mutta nykyisin kurssi on vapaaehtoinen.

Ensimmäinen päivä: mitä matkaratsastus on?

Ensimmäisen päivän teoriaosuudessa tankkasimme tietoa (ja mustikkamuffinsseja) PowerPoint-kalvojen ja videomateriaalien voimin. Heidi totesi jo alussa, että helppojen luokkien kisat (taso 1, nykyisin seurataso) ja pidempien matkojen matkaratsastus ovat lähes eri lajeja.

Helppojen luokkien tarkoitus on kerryttää kisakokemusta, jotta ratsukko pääsee mukaan matkaratsastuksen maailmaan. Vaikeammilla tasoilla alkaa sitten se varsinainen tavoitteellinen ratsastus, jossa kisataan nopeudesta eikä tavoiteajoista. Matkat ovat pitkiä, Suomessakin pisimmillään 120 km. Helpoissa luokissa matkan pituus vaihtelee 15-30 kilometrin välillä.

Kommentoin, etten itse ainakaan edes tavoittele vaikeampiin luokkiin pääsemistä vaan helpot luokat kiinnostavat maastoilukokemuksen vuoksi. Se on kuulemma hyvin yleistä. Valmiiksi merkityillä reiteillä ja hyvässä seurassa on mukava taittaa matkaa, vaikkei kunnianhimoa vaikeampiin luokkiin olisikaan – ja se on ihan ok!

Heidi painotti, että matkaratsastus on rohkeiden ja kokeneiden ratsastajien laji, jossa tarvitaan vanhaa kunnon hevosmiestaitoa. No, minä olen kyllä aika nössö, mutta Reetu on järkevä ja yhteistyöni sen kanssa toimii hyvin. Koin Liedossa päivän mittaan monenlaisia tunteita, mutta pelko ei missään vaiheessa ollut yksi niistä.

Aluksi lajissa on paljon muistettavaa ja ensimmäisissä kisoissa tulee väistämättä mokailtua. Heidi kuitenkin rohkaisi, ettei kukaan hermostu tai katso pahalla tahatonta sähläämistä – jokainen on ollut joskus ensikertalainen. Pahalla katsotaan tahallista vilppiä ja sitä, jos hevostaan kohtelee huonosti tai yrittää piilotella vaikkapa ontumista.

Toinen päivä: älä kevennä vaan seiso jalustimilla!

Seuraavana päivänä pääsimme kokeilemaan ihan käytännössä, miten matkaratsastussatulalla ratsastetaan. Heidi oli tuonut mukanaan kolme satulaa, jotka sovitimme uljaiden matkaratsujemme selkiin. Penkit olivat yllättävän keveitä ja mukavia leveine jalustimeen ja muhkeine karvahuopineen. Satulat eivät ole edes ihan hirvittävän hintaisia koulu- ja estesatulan hintalappuihin tottuneille: uusi matkaratsastussatula maksaa noin tonnin.

Matkaratsastuksessa ratsastustyyli ja -varusteet ovat varsin vapaat. Helpoissa luokissa pärjää hyvin niillä varusteilla, mitä kaapissa jo valmiiksi on. Reetu ja minä jolkotimme Liedon matkan koulusatulalla kevennellen. Kyllähän se kieltämättä tuntui reisissä eikä jalustinkaan kestänyt. Pidemmän päälle keventäminen ei tee hyvää myöskään hevosen selälle. Ei siis ihme, että tällekin lajille on olemassa paitsi oma satula, myös oma istuntatyyli!

Saimme ohjeen, joka jäi kerrasta mieleen: matkaratsastussatuloissa on sään edessä reikä, jotta miespuolisten ratsastajien sukukalleudet eivät jysähtelisi satulaa vasten. Meidän piti nousta satulassa seisomaan ja kuvitella, että jos meillä olisi miesten vehkeet, ne osuisivat satulan reiän kohdalle. Jalustimet olivat todella pitkät, mikä toisaalta mahdollisti tasapainoisen asennon satulassa seisten.

Tässä vielä hyvin lyhyt pätkä haparoivista ensihetkistäni seisovassa asennossa. Ratsun muotoon tai vauhtiin ei puututtu (selvästi).

Eläinlääkärin tarkastuksen kuivaharjoittelua

Tärkeä osa matkaratsastusta on eläinlääkärin tarkastus. Helpoissa luokissa tarkastus suoritetaan yleensä kahdesti: kisan alussa lähtölupaa hakiessa sekä lopussa. Tarkastuksissa varmistetaan, että hevosella on kaikki hyvin ja ettei syke ole liian korkea tai nestehukka uhkaa. Hevosta juoksutetaan ravissa, jotta nähdään, että se liikkuu puhtaasti.

Tallillamme on yksi kukkopattihevonen, jonka osallistumisoikeudesta omistaja oli huolissaan. Kukkopattihevosella saa kuulemma osallistua kisoihin, mutta hevosta juoksuttaessa on tärkeää saada ravi kulkemaan alusta asti hyvin, niin että liike on puhdas. Muutan lähtölupaa ei välttämättä saa.

Reetun ja minun haasteena oli, että poni hakeutui juoksuttaessa hyvin herkästi selkäni taakse. Se ei ole hyvä juttu, koska eläinlääkäri ei silloin näe ponia vaan minut, eikä minun liikkeeni puhtaus kiinnosta ketään. Saimme muitakin hyviä tärppejä juoksutukseen. Tässä niistä tärkeimmät:

  • Älä tuijota hevosta vaan katso menosuuntaan. Hevosta tuijottamalla viestit eläinlääkärille, että olet epävarma siitä, liikkuuko hevosesi puhtaasti.
  • Juokse reippaasti ensiaskelista lähtien ja opeta hevoselle selkeä ravimerkki! Hevosen pitää ravata heti eikä lähteä liikkeelle hitaasti narusta vetämällä.
  • Eläinlääkäri haluaa nähdä hevosesi eikä sinua – juoksuta vasemmalla puolella, käänny kääntöpaikalla oikealle ja pysy hevosen rinnalla, älä sen edessä.
  • Hevosella ei saa olla tarkastuksessa satulaa, suojia tai loimia. Jos loimea on pakko pitää, omistaja siirtää sitä sivuun eläinlääkärin ohjeiden mukaan.
  • Bonarina ihan omat vinkit: älä anna hevosesi piehtaroida äläkä mene eläinlääkärin alueelle ennen kuin kilpailunumerosi on huudettu ;).

Kotiläksyt kesän matkaratsastuskisoja varten

Saimme lopuksi hyviä vinkkejä, miten meidän kannattaa treenata hevosten kanssa, jos aiomme osallistua helppojen luokkien kisoihin kesällä. Heidin vinkit olivat seuraavat:

  • Ensimmäinen tavoitteemme on ratsastaa vakituinen, kahdeksan kilometrin maastolenkkimme tuntiin. Silloin olemme saavuttaneet minimiajan, millä saa kisoissa hyväksytyn tuloksen.
  • Kun vanha tuttu maastolenkki sujuu ongelmitta tavoiteajassa 8-12 km /h, ei kannata treenata sitä enää nopeammaksi ja nopeammaksi, vaan vaihtaa reitti pidemmäksi ja tavoitella siinä tavoiteaikaa.
  • Mäkiset ja vaihtelevat maastot ovat oivallista treeniä matkaratsulle: niitä meillä onneksi riittää!
  • Kisatilanne saisi kuormittaa hevosta vain noin 60-prosenttisesti, ei viedä siltä kaikkia mehuja. Rankimmat lenkit on tehtävä treenijakson aikana ja itse kisatilanteen pitäisi olla hevoselle aika vaivaton.
  • Meidän on opeteltava seuraamaan hevostemme sykkeitä ja matkanopeuksia. Vauhdin tunnistamista voi alkuun opetella siten, että etsimme kilometrin pituisen suoran ja kellotamme, kuinka kauan matkan taittaminen eri askellajeissa vie.
  • Hevostemme käyntinopeus on kuulemma aivan liian hidas kisoja ajatellen, kun se oli alle 5 km tunnissa. Sauvakävelijä sauvoisi niillä vauhdeilla ohi, joten käynnissäkin pitäisi patistaa hevonen reippaasti eteen. Terve hevonen kykenee kuulemma helposti taivaltamaan 6 km tunnissa.
Matkaratsastuksen Team Tosinolo valmiina hommiin!
Matkaratsastuksen Team Tosinolot valmiina kisoihin!

Ja ei kun treenaamaan! Kukaan meistä ei vielä tiedä, mihin kisoihin tarkalleen ottaen osallistumme tai milloin, mutta into on ainakin kova ja joukkueella rivit kasassa. Joukkueellamme on jo nimikin: Team Tosinolot. Mokien kautta menestykseen!

7Herättikö tämä ajatuksia? Ota kantaa somessa!

4 Comments

  • Kaisa

    Kiitos hyvästä tiivistelmästä starttikurssilla! Itse osallistuin vähän vastaavaan luento-osuuteen Vivelyssä viime keväänä ja sain kyllä tosi paljon tietoa lajista. Harjoittelimme silloin myös eläinlääkärintarkastusta ja hyvä että harjoittelimme, en olisi muuten tajunnut treenata sitä etukäteen Muulin kanssa ollenkaan.

    Tuo vakkarilenkin ratsastus tavoiteaikaan on tosi hyvä vinkki. Minun on myönnettävä, että olen ehkä kerran Muulin kanssa ratsastanut maaston vähintään 8 km/h, pitäisi paljon enemmän. Ongelmana ovat vain pitkät osuudet, joissa ei saa mennä kuin käyntiä ja Muulin käyntivauhti ei sen töppöjalkojen takia tule varmaan koskaan olemaan 6 km/h.. Parhaimmillaan se on sellaista 5,2 km/h, mutta sekin on kyllä edistystä, koska vuosi sitten keskinopeus käynnissä oli siinä 4,9 km/h.

    Seuraan itse nopeuksia SportsTrackerista reissun jälkeen, muistan silloin hyvin missä kohdissa oli pidempi käyntimaasto niin voin seurata kilometrin keskiaikoja. Nopeuksiin on muuten parempikin appi, olen kuullut paljon hyvää Equilabista, mutta itselläni on tuo vielä asentamatta. Se tunnistaa kai aika hyvin kuljetun askellajin ja kertoo sen keskinopeuden. Sillä pystyy myös tallentamaan reitit ja tuomaan je premium-versiossa Google Mapsiin.

    • piia

      Mukava kuulla, että sullekin löytyi tärppien joukosta käyttökelpoinen treenivinkki, vaikka olikin jo tuttua juttua muuten! 🙂 Tervetuloa Chevalinniin joku päivä, niin pyörähdetään se kahdeksan kilsan lenkki ja katsotaan, ehditäänkö tunnissa takas pihaan! Voi kun illat tästä vaan muuttuisivat valoisammiksi, niin ehtisi töiden jälkeen maastoilla paremmin.

      Meillä on vähän sama haaste tuon maastolenkin kanssa, pakollisia käyntipätkiä on aika paljon (ja tavallaan myös sellaisia, jotka on vaan tottunut menemään käynnissä, vaikka kovempaakin voisi). Tällä hetkellä tiet on onneksi aika pehmeät, kun on ollut niin lämmintä ja sateista.

      Täytyypä heti asennella tuo Equilab, kuulostaa lupaavalta sovellukselta!

  • Lotta

    Mielenkiintoista. Tämä laji kiinnostaa itseäkin. Täällä pohjoisessa ei taida niin paljon toimintaa olla kun etelämpänä?

    • piia

      Kiitos kommentista, on matkaratsastus kyllä tosi mielenkiintoinen ja luonnonläheinen laji! Just törmäsin netissä artikkeliin Lapin ainoasta matkaratsukosta, eli harrastajia taitaa tosiaan olla pohjoisessa vähän vähemmän. Toisaalta teillä on siellä ilmeisesti aivan mahtavat maastot eivätkä tiet lopu heti kesken. Siitä me täällä tarkkojen maanomistajien Etelä-Suomessa voidaan vain haaveilla! 🙂

      Tässä vielä linkki siihen artikkeliin:
      https://www.lapinkansa.fi/lapin-ainoa-matkaratsukko-tahtaa-120-kilometrin-ki/163145

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *