Oma hevonen

Millainen tallipaikka on paras?

Jos minulta olisi kysytty viitisen vuotta sitten, millainen tallipaikka on hevoselle paras, olisin vastannut silmää räpäyttämättä, että pihatto, pitkä laidunkausi ja isot laitumet. Olinkin ikionnellinen, kun kuulin, että tallillemme rakennetaan paddock paradise -pihatto, jonne Reetu mahtuu mukaan. Ensimmäiset päivät pihaton suojissa ovat olleet kaikin puolin unelmien täyttymys ja toivon, että paddock paradiset eli ns. paratiisitarhat yleistyvät tulevina vuosina.

Vuodet Pepen ja sen tallikavereiden kanssa ovat kuitenkin avartaneet hevosmaailmankatsomustani. En enää julista, että pihatto on kaikille paras vaihtoehto, vaikka meille se sitä onkin (paddock paradise -radasta nyt puhumattakaan!). Paras tallipaikka on sellainen, joka vastaa kunkin hevosen tarpeeseen ja omistajan elämäntilanteeseen. Yhden onni voi olla pihaton suoma vapaus laumassa, kun taas toinen voi toden totta voida paremmin puolipäivätarhauksessa karsinatallin suojissa.

Minä viihdyn ulkoilmassa kavereiden kanssa. T: Reetu


Runsas ulkoilu ei ole yksin hyvinvoinnin tae

Useimmat hevoset viihtyvät epäilemättä laadukkaassa pihatossa ja laitumella. Sitten on poikkeustapauksia: hevosia, joita ei saa terveyssyistä päästää vapaalle heinälle (vapaa heinä verkkojen läpi tuntuu olevan vakiintunut pihattokäytäntö), hevosia, joilla on paha kesäihottuma ja ainakin laiduntaminen mahdotonta sekä hevosia, jotka eivät tule toimeen toisten kanssa. Pepe ei muuten vaan viihtynyt luonnon helmassa. Se oli onnellisimmillaan tallissa, maneesissa ja tallin viereisessä tarhassa.

Entä tarjausajan pituus? Kokopäivätarhaus tai ympärivuorokautinen ulkoilu on loistojuttu silloin, kun pohjat ovat kunnossa, hevonen pääsee suojaan huonoilla keleillä ja tilaa on riittävästi. Onko hevoselle kuitenkaan onni ja autuus seisoa marraskuisessa vesisateessa aamusta iltaan, jos suojaa ei ole, jalat uppoavat mutaan eikä liikkumatilaa ole riittävästi? Jos olisi pakko valita, veisin hevoseni mieluummin hyvin huollettuun tarhaan puolipäivätarhaukseen ja liikuttaisin sitä enemmän kuin seisottaisin huonosti hoidetussa mutatarhassa. Pohjilla on ylipäänsä suuri merkitys. Jos tarha on mutavelliä ja kenttä perunapelto, hevosen terveenä pitäminen on vaikeaa, vaikka se olisi aina ulkona.

Vielä vuosia sitten pidin laiduntamista avaimena hevosen onneen, mutta ajat ja mielipiteet muuttuvat. Nyt ymmärrän paremmin ylipainoon liittyvät riskit, ötököiden aiheuttamat harmit, irtokenkien määrän, hevosen väsymyksen ja ikuisen huolen vallitsevasta säästä. Laidunkausi ei ole välttämättä hevoselle huoletonta lomaa vaan se voi olla vuoden raskainta aikaa.

Onnellinen omistaja, onnellinen hevonen

Myös omistajien tarpeilla on väliä: on tärkeää löytää talliyhteisö, jossa on samanhenkisiä harrastajia. Itse olisin ainakin orpo piru kilpatallilla, jossa arki koostuisi kisoihin valmentautumisesta, kisaamisesta ja urheiluhevosten treenaamisesta huippusuorituksiin. Avarasta maneesista ei olisi iloa, jos päätyisin pyörimään pientä volttia jossain takanurkassa, etten olisi tärkeiden treenien tiellä. Sen sijaan olen aivan kotonani tallilla, jossa voin maastoilla kavereiden kanssa ja harrastaa rennosti. Hyvä tuuleni tarttuu taatusti hevoseenkin.

Paras tallipaikka sijaitsee kohtuullisen välimatkan päässä kotoa. Koska käyn kokopäivätyössä, en voisi ajaa yli tunnin tallimatkoja, olipa matkan päässä millainen paratiisi tahansa. Hevonen ei hyödy siitä, että omistaja raahautuu tallille väsyneenä  ja ratsastaa sumein aivoin kotisohvasta haaveillen. Sen sijaan riittävän hyvä talli niin lähellä, että omistaja voi vaikka piipahtaa siellä ohimennen, voi kohentaa paitsi omistajan, myös hevosen elämänlaatua.

Sopiva tallipaikka voi toki sijaita kauempanakin, jos omistajalla on aikaa ajella tai apuvoimia käytettävissä: jos tallilta saa liikutusapua, hevosesta pidetään hyvä huoli ja sille löytyy vuokraaja, omistajan ei ole pakko juosta tallilla päivittäin.

Kohtuus on muistettava myös tallipaikan hinnassa. Jos unelmien tallipaikka maksaa niin paljon, ettei omistajalla ole varaa syödä kunnolla, korjata autoon tulleita vikoja tai valmentautua edes joskus, arki on pian kaukana unelmasta.

Tallipaikan hakijan tarkistuslista

Jos hyvän tallin määritelmä ei kiteydykään yksinkertaisesti sanoihin pihatto, laumatarhaus ja laidun, mistä hyvän tallipaikan sitten tunnistaa? Jos nyt etsisin uutta tallipaikkaa eikä laadukas pihatto olisi vaihtoehto, tarkistaisin seuraavat asiat:

  1. Mahdollisuus tarhata kaverin kanssa hyvässä tarhassa, kellonajoista voi neuvotella
  2. Kuivikkeen määrä karsinassa tai pihattorakennuksessa – haiseeko ammoniakki?
  3. Ruokintakerrat, heinän laatu ja sen syöttörajoitukset
  4. Juottamiskäytännöt: onko tarhassa vettä (myös talvella)
  5. Pohjien kunto tarhassa, kentällä ja maneesissa: hifistely on tarpeetonta, mutta perunapellossa ei kannata liikkua
  6. Yleinen siisteys ja arjen sujuvuus
  7. Kohtuulliset maastot ja hyvä kenttä, maneesi plussaa
  8. Samanhenkinen talliporukka
  9. Kohtuullinen tallimatka

Chevalinn-tallin FB-sivuilta löytyy tuore video, jossa Reetun lauma korkkaa Paddock paradise -radan. Siitä on helppo todeta, että pihatto ratoineen on ainakin tämän lauman mieleen! Kerron blogissa lisää kokemuksiani, kun syksy etenee ja uuden tallin tavat tulevat tutuiksi.

Millainen sinun ja hevosesi unelmatalli on ja oletko löytänyt sellaisen?

2Herättikö tämä ajatuksia? Ota kantaa somessa!

2 Comments

  • Sanna

    Täyttä asiaa kirjoitat! 😊 Omaan tsekkilistaan kuuluisi vielä henkilökunta: kuka hevosia arjessa käsittelee ja mikä on heidän osaamistasonsa? Jos oma hevonen ei satu olemaan siitä simppeleimmästä päästä, voi tulla ongelmia jos esim. tarhaan taluttaja on joka päivä eri ja hevosenlukutaito puuttuu. Nimimerkillä kokemuksen syvä rintaääni 😉

    Ai niin, ja vastaus kysymykseen: taitaa olla vähän niin, että kuten ei ole olemassa ihan täydellistä hevosta, ei ole myöskään unelmatallia. Mutta jos molemmista löytyy riittävän hyvät ja ne vielä sopii yhteen, niin sehän riittää 😊

    • piia

      Osaava henkilökunta on kyllä hyvä pointti! Heh, tuo mun oma vaatimuslistakin vain kasvaa ja kasvaa, vaikka kuinka yritin keskittyä olennaiseen. 🙂 Sekin on totta, ettei täydellistä tallia olekaan, ei edes omassa pihassa (senkin kokeneena karu totuus on tullut ilmi).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *