Matkaratsastus

Muulin kanssa harjoitusmaastossa

Tiedättehän sen vanhan fraasin, ettei kukaan tule kotoa hakemaan? Sehän ei pidä lainkaan paikkaansa, koska Kaisa ja Muuli ainakin tulevat. Kun nössöilin alussa sen ajatuksen kanssa, uskallanko lähteä Lietoon matkaratsastuskisoihin, Kaisa ehdotti ratkaisuksi harjoitusmaastoa, onhan tallien välimatkakin on alle kymmenen kilometriä. Siinähän näkisi, miten ratsut tulevat juttuun.

Tuumasta toimeen! Tiistai-iltana Kaisa ja Muuli kurvasivat Chevalinnin pihaan ja sain kunnian tavata Muulin ihan livenä. Muuli oli herkän ja symppiksen oloinen tapaus, jonka korvat olivat oikeassa elämässä vielä suuremmat kuin kuvissa! Muuli vaikutti myös yllättävän isolta säkäkorkeuteensa nähden. Vaikka sitä selvästi jännitti, se pysyi rauhallisena ja keskittyi tarkkailemaan ympäristöään jättimäisillä korvillaan.

Reetun ja Muulin ensikohtaaminen

Kun Muuli saapui tallille, tallipihan viereisessä tarhassa tarhaavat ruunat sekosivat. Ne kaahottivat ympäri tarhaa tuhatta ja sataa ja kuvittelivat kai saaneensa uuden laumakaverin. Toivottavasti nämä yli-innokkaat, mutta hyväntahtoiset hömelöt eivät aiheuttaneet traumoja Muuli-polon herkälle mielelle. Suht nopeasti ne kuitenkin rauhoittuvat syömään ja siinä vaiheessa, kun ratsastimme tarhan ohi, Muuli oli ruunalaumalle jo vanha uutinen.

Toin Reetun Muulin turvaksi sisätalliin, ja laitoimme uljaat ratsumme valmiiksi. Hevoseläimet suhtautuivat toisiinsa kuin vanhoihin tuttuihin. Vähän ne haistelivat toisiaan, mutta mielipiteet näyttivät olevan tätä luokkaa: ”Aha, olet poni”, ”Aha, olet muuli”. Reetun mielenrauhaa häiritsi itse asiassa paljon enemmän se, että laumakaverit oli juuri viety laitumelle kuin se, että tallissa seisoi vieras tyyppi. Ja täytyy sanoa, että ihan vanhalta tutulta tuntui Kaisakin, ei syntynyt draamaa myöskään meidän ihmisten välille. 🙂

Kun ratsut olivat valmiita, hyppäsimme selkään ja Sanna otti meistä lähtiessä vielä muutaman tosi ihanan kuvan. Aluksi koitimme pitää Reetun vetohevosena, mutta Muulin askel oli niin kevyt, että päädyimme nopeasti peränpitäjiksi. Se oli Reetulle ihan ok.

Majakka ja perävaunu Jäniksenlinnassa

Tänä keväänä meillä on ollut tallin maastojen suhteen huono tuuri. Menetimme rakkaat hiekkamontut uuden maanomistajan kiellon vuoksi ja toisella suunnalla tehdään massiivia puunkaato- ja maankaivuutöitä. Emme päässeet tekemään niin pitkää reittiä kuin olin alun perin ajatellut. Saimme kuitenkin maastolle lisäpituutta kiipeämällä yhden hiekkamäen pariin kertaan ja kiertämällä lopuksi talliamme ympäröivät polut.

Reetu pysyi Muulin perässä hyvin sekä käynnissä että ravissa, kunhan sen dieselmoottori käynnistyi ensimmäisen kilometrin jälkeen. Pidemmillä ravipätkillä Reetun askel keveni huomattavasti ja se pärski Muulin perässä tyytyväisenä ja rentona. Odotan Liedon reissua innokkasti jo sen vuoksi, että siellä kunnolliset hölkkäpätkät eivät ainakaan lopu kesken. Minusta tuntuu, että Reetukin kaipaa niitä sen kunnon kohennettua niin paljon.

Laukkasimme pari pätkää, mutta Reetun laukkaa en harmi kyllä saanut kunnolla pyörimään. Ensin se vähän epäröi laukan nostamista ja nostettuaan pudotti aika nopeasti takaisin raville. Vika on tietysti kuskissa. Kun en heti nostanut riittävän topakasti laukkaa, Reetu jäi jälkeen ja kiihdytti ravia. Hätäisestä kiitoravista on vaikea saada kunnollista laukkaa nousemaan enää uudestaan. Oma istuntani hajosi ja pomppimiseni antoi luultavasti Reetulle signaalin, että haluan hidastaa.

Muuli käyttäytyi maastossa todella fiksusti, vaikka se oli täysin uudessa paikassa. Samana iltana oli oudon paljon muita ratsukoita liikenteessä ja autojakin kulki enemmän kuin yleensä. Muuli suhtautui hälinään tyynesti ja odotteli kiltisti paikallaan, kun ohikulkevat ratsukot kyselivät kuulumisia. Reetu oli Reetu. Se taivalsi tilanteesta toiseen tyytyväisenä ja yritti välillä varastaa vähän syötävää puskista.

Muulin uudet ystävät

Maastoreissu sujui kaikin puolin rauhallisissa merkeissä. Kun saavuimme noin puolentoista tunnin kuluttua takaisin tallinpihaan, Muulia odotti siellä sankka fanijoukko. Olin etukäteen ilmoittanut, että tallillemme saapuu kunniavieras ja välittänyt Kaisan terveiset, että Muulia kannattaa tulla moikkaamaan herkkujen kanssa, niin se tottuu vieraisiin.

Kyllä sitä kauraa ja leipää sitten riittikin, ja rapsuttavia käsiä! Reetu tuijotti huolestuneena Muulin fan clubia ja mietti, koska on sen vuoro saada rapsutuksia ja ennen kaikkea herkkuja. Kisojen kannalta on totta puhuttuna oikein hyvä, että voimme olla sidekickin roolissa – kukapa huomaisi Reetun ylikiloja tai mahdollista sohlaamistani, kun huomion vie Muuli. Se onkin minun ja Reetun kisastrategia: hiding in plain sight!

Päivän päätteeksi esittelin vielä Kaisalle tallin tilukset ja pihaton, jossa Reetu asuu. Sen jälkeen Kaisa lastasi Muulin koppiin ja seuraavan kerran näemme kisapäivän aamuna.

Reetu on lentoon lähdössä.

Kipan jännitysnäytelmä

Varsinaiseen kisaan ilmoittautuminen osoittautui tällaisella pika-aikataululla vähän haasteelliseksi, koska en kuulunut mihinkään ratsastusseuraan. Nyt vaikuttaa siltä, että pääsemme Reetun kanssa osallistumaan vähintään jälki-ilmoittautumisen avulla. Muistilista näyttää tältä:

  1. Liity Ratsastusseuraan ja maksa lasku
  2. Selvitä matkaratsastuskilpailun säännöt
  3. Selvitä, mikä ja missä on Lieto (Reinon ja Liisan hoodit Turun lähellä)
  4. Tarkista, että Reetun rokotukset ovat kunnossa (kai, rokotussääntöjen monimutkaisuus oli kyllä omaa luokkaansa)
  5. Käy koemaastossa Muulin kanssa (hyvin meni!)
  6. Hanki e-lupa (selvitä miten ja mistä)
  7. Ilmoittaudu Kipassa kisoihin (selvitä, miten ja mistä saat tunnukset)
  8. Maksa ilmoittautumis- ja lähtömaksut
  9. Rukoile ilmojen herroilta kaunista säätä 8.6.
  10. Maksa Reetun kisalupa vuodelle 2019 (tyhmä, ei tätä olisi tarvinnut tehdä!)
  11. Hanki groomi. Vapaaehtoiset, ilmoittautukaa! 🙂 Korvaan kaiken. Reetu on helppo.
  12. Maastoile reippaasti tulevat viikot, mutta muista myös lepo
  13. Hengitä.

Lista päivitetty 1.6: Pääsin Kipaan, ehdin ajoissa ilmoittautua ja kaikki ok!

Nyt voimme turvallisin mielin suunnata kohti Lietoa 8.6. Sääennustus lupaa vähän liiankin hyvää keliä, nimittäin lähes 30 asteen helteitä. Ilmojen herrat, voisitteko mitenkään vielä siirtää käristyskupolia parilla päivällä?

Kiitos vielä Kaisalle ja Muulille hauskasta maastosta! Kaisan vastaava raportti löytyy Muuliblogin puolelta!

Kuvat: Sanna Lohenoja (paitsi Muulin fanikuva, joka on oma räpsyni ja Reetun ja minun metsäpolkukuva, jonka otti Kaisa)

6Herättikö tämä ajatuksia? Ota kantaa somessa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *