• Matkaratsastus

    Kiitos, Lieto!

    Lauantaiaamuna pakkasimme suunnitelman mukaisesti Muulin ja Reetun traileriin ja lähdimme Lietoon ratsastamaan matkaratsastuksen helpon luokan. Kaisa julkaisi juuri pitkän ja perusteellisen raportin blogissaan, ja suosittelen pomppaamaan sinne, jos haluat lukea tarkemmin päivän tapahtumista. Olisi hölmöä toistaa samat jutut toiseen kertaan, joten omalta osaltani keskityn vastaamaan kysymyksiin, joita minulta kysyttiin ennen, kisojen aikana ja jälkeen. Lyhyesti sanottuna päivä oli ihana, Reetu löysi oman lajinsa emmekä saaneet hyväksyttyä suoritusta. Jalustimeni hajosi loppumetreillä, mutta olisimme kaikesta huolimatta olleet vähän liian hitaita ja sykkeet liian korkealla. Miksi halusit lähteä matkaratsastuskisoihin? Vielä muutama viikko sitten en tiennyt matkaratsastuksesta juuri mitään. Olin toki joskus kuullut, että matkaratsastus on vähän kuin pitkän matkan maastoilua, mutta en tuntenut…

  • Lihava hevonen,  Ruokinta

    Hyvästi, vapaa heinä! Reetusta tuli lihava poni

    Reetu muutti viime syksynä pihattoon heti laidunkauden jälkeen ja eleli siellä koko talvikauden. Paddock Paradise -tyyppisen pihaton olosuhteet ovat hevosille ihanteelliset ja suosittelen vastaavaa ratkaisua mille tahansa normaalille hevoselle. Mahdollisuus liikkua, leikkiä ja päättää omat ruoka-ajat on hevoselle lottovoitto, paitsi jos kyseessä on ahne ja jo valmiiksi vähän lihava poni. Kuten olen aiemminkin blogissani todennut, jokainen hevonen on kuitenkin yksilö. Yhden paratiisi ei ole hyväksi välttämättä toiselle. Reetun ongelma on siinä, ettei se ole normaali hevonen vaan kärsii selvästi aineenvaihdunnan häiriöistä. Se on ollut PP-pihatossa tyytyväinen, mutta talvikarvan pudottua oli pakko kohdata tosiasiat: siellä se ihraniska eli kova rasvakertymä harjamarrossa taas komeili sitkeästä liikuttamisesta, edelliskesän laihtumisesta ja vähäsokerista heinästä huolimatta.…

  • Matkaratsastus

    Muulin kanssa harjoitusmaastossa

    Tiedättehän sen vanhan fraasin, ettei kukaan tule kotoa hakemaan? Sehän ei pidä lainkaan paikkaansa, koska Kaisa ja Muuli ainakin tulevat. Kun nössöilin alussa sen ajatuksen kanssa, uskallanko lähteä Lietoon matkaratsastuskisoihin, Kaisa ehdotti ratkaisuksi harjoitusmaastoa, onhan tallien välimatkakin on alle kymmenen kilometriä. Siinähän näkisi, miten ratsut tulevat juttuun. Tuumasta toimeen! Tiistai-iltana Kaisa ja Muuli kurvasivat Chevalinnin pihaan ja sain kunnian tavata Muulin ihan livenä. Muuli oli herkän ja symppiksen oloinen tapaus, jonka korvat olivat oikeassa elämässä vielä suuremmat kuin kuvissa! Muuli vaikutti myös yllättävän isolta säkäkorkeuteensa nähden. Vaikka sitä selvästi jännitti, se pysyi rauhallisena ja keskittyi tarkkailemaan ympäristöään jättimäisillä korvillaan. Reetun ja Muulin ensikohtaaminen Kun Muuli saapui tallille, tallipihan viereisessä tarhassa…

  • Maastoilu,  Matkaratsastus

    Shokkiuutinen! Lähdemme matkaratsastuskisoihin Muulin kaveriksi

    Jos joku olisi reilu vuosi sitten sanonut, että kesällä 2019 edes harkitsen lähtemistä ratsastuskisoihin, olisin nauranut sellaista syvää, vatsanpohjasta kumpuavaa synkkää naurua. Minä ja laukkakammoni, just joo. Niin ne ajat ja tilanteet muuttuvat. Yhteiselo Reetun kanssa on sujunut niin hyvin, että viimeisetkin pelkoni polkeutuivat keväällä jonnekin laukkaputken pehmoiseen hiekkaan. Olemme kohdanneet vuoden mittaan maastossa vaikka minkälaisia yllätyksiä, mutta Reetu on ollut luotettava kuin kallio. Sen kuppi ei mene nurin, vaikka maastolenkin aikana joku katoaa yhtäkkiä edestä tai vieraat ratsukot ohittavat takaa (mulkoilee kyllä taakseen kiinnostuneena). Tottakai sekin säikähtelee ja jännittyy, mutta kuuntelee pääsääntöisesti aina ratsastajaansa. Kun Muuliblogin Kaisa ilmoitti keväällä Muulin matkaratsastuskisoihin ja kirjoitti mahtavan tietopaketin lajista, uteliaisuuteni lajia kohtaan…

  • Ajaminen

    Kun kultakärryt ovat ainoa mahdollinen vaihtoehto

    Ensi alkuun iso kiitos Sannalle kuvista ja yllätyskuvaussessiosta! Nyt on hyvä blogata ajohommista, kun on kosolti mahtavia kuvia. Ajattelinkin kertoa, mikä on ajotreenien tilanne nyt ja millaiset kärryt meille on tulossa. Ohjasajotilanne Reetun ohjasajo on sujunut tosi kivasti. Olen ohjasajanut Reetua ympäri tallia kiertävää pururataa, käynyt maastossa yksin ja porukalla, nostellut raveja ja juossut (hölmön näköisenä) ponin perässä tai sivussa. Se osaa avut jo aika mukavasti eikä kiemurtele, hidastele tai pysähtele, kuten ihan alussa. Vaikka meille riittäisi ihan hyvin ohjasajovarusteiksi suitset, silat ja ohjat, olen pukenut täyden varustuksen päälle, jotta Reetu tottuu niiden pukemiseen ja kantamiseen. Kovin kireälle en ole valjaita vielä virittänyt, mutta toki kärryjen tullessa taakse on syytä…

  • Laukka

    Kun laukka ei enää jännitä

    Aiempaa blogiani lukeneet tietävät, että laukka on ollut minulle Pepe-ponin reippaiden lähtöjen jälkeen vähän jännittävä askellaji. Vaikka viimeisenä vuonna laukkailimme Pepen kanssa ihan menestyksekkäästi sekä kentällä että vähän myös maastossa, pieni jännityspeikko istui aina olalle laukkaan siirtyessä. Lähtötilanne Reetun kanssa oli se, että minulla oli edelleen ongelmia laukan ja etenkin laukannoston kanssa, Reetulla ei. Halusin varmistaa, etten tartuta nuoreen hevoseen omaa jännitystäni, joten valitsin jälleen kerran hitaan etenemispolun. Nyt tilanne näyttää oikein mainiolta, koska tällä viikolla karauttelimme hyvät pätkät maastolaukkaa kaverin peesissä, ja jännittämisen sijaan sekä poni että minä vain nautimme. Lähtötilanne: pusertava istunta, laukka ei nouse Ennen kuin ostin Reetun, olin juuri käynyt Enjalan ratsastuskoulussa muutamalla yksityistunnilla laukkaterapiassa ja…

  • Ajaminen

    Reetusta tulee ajoponi!

    Sillä hetkellä, kun istuin ensimmäisen hevoseni Pennin kärryille, menetin sydämeni ajoharrastukselle. Penni oli amerikanravuri, jonka kanssa rytyyttelin menemään kaikki maastot läpi, mitä lähitienoilta keksin. Painelimme menemään pitkin Pohjanmaan pitkiä, tasaisia peltoteitä vailla huolta huomisesta. Hevoset jäivät opintojen vuoksi, ja myöhemmin aikuisiällä kärryille palaaminen osoittautui yllättävän vaikeaksi. Jos mieli takaisin hevosten pariin, pääkaupunkiseudulla ainoa vaihtoehto tuntui olevan ratsastuskoulu. Sinne meninkin ja ajoharrastuksesta jäi jäljelle vain säännöllisin väliajoin esittämäni haikea huokaus: voi, jos vielä joskus. Kun päätin ostaa ensimmäisen oman ratsuponini, olin jo niin sulautunut ratsumaailmaan, että laskin vain bonukseksi sen, jos poni olisi ajo-opetettu. Pepe ei ollut eikä se missään nimessä olisi ajohommiin sopinutkaan. Reetusta sen sijaan jo kasvattajalla oli kuvia,…

  • Reetun elämä

    Tampereen Hevoset-messut kutsuvat!

    Tänä vuonna jätin Helsinki Horse Fair -messut väliin ja päätin niiden sijaan suunnata Tampereen hevosmessuille. Siellä tuntuu olevan ohjelmaa ja muuta nähtävää pökerryttävän paljon! Koska minusta ei parhaalla tahdollakaan saa kisaintoilijaa, jätän kisakatsomot suosiolla väliin ja keskityn sen sijaan klinikoihin ja muuhun messutarjontaan. Lauantain pyhitän ratsupuolen jutuille ja sunnuntaina tutustun raviurheilun maailmaan. Erityisen mielenkiintoista on kuulla ja verrata sekä ratsu- että ravipuolen paneelikeskusteluja hevosten hyvinvoinnista. Messuilla riittäisi ihmeteltävää viikonlopun jokaiselle minuutille, mutta tällaisen ohjelman olen alustavasti suunnitellut. Varaan kuitenkin oikeuden jäädä suustani kiinni juttelemaan tuttujen kanssa tai innostua jostain ihan muusta kuin mitä olen etukäteen ajatellut! Lauantai 6.4.2019 09:45-10:10 Ohjasajo – monipuolisuutta hevosen valmennukseen 10:00-10:45 Monimuotoinen maastakäsittely -klinikka 11:00-11:25 Mikä…

  • Vlogi

    Elämäni ensimmäinen vlogi!

    Kaikkea pitää kokeilla edes kerran, jopa vloggaamista! Innostuin kuvaamaan sunnuntaina pienen My Day -tyyppisen videon tallilta ja tässä valmis tuotos nyt on. Kamera on kotoisasti oma kännykkä, mutta kertakokeilun vuoksi en ollut vielä ihan valmis juoksemaan kamerakaupoille. 🙂 Luvassa vauhtia, vaaratilanteita ja sydämentykytyksiä (tai sitten ei). Monta söpöä pihattohevosta näkyy kuitenkin!

  • Reetun elämä

    Vuodenajat eivät ole vihollisia

    Nyt on se aika vuodesta, kun monien hevosharrastajien pinna on kireällä. Kun ympärillä on pelkkää peilijäätä ja maneesit tupaten täynnä, on vaikea liikuttaa hevosta kovin monipuolisesti tai edes tehokkaasti. Maastoihin ei välttämättä pääse ja hevoset keräävät ylimääräistä virtaa. Vuodenaikoihin ei kannata kuitenkaan suhtautua kuin viholliseen, vaikka joskus harmittaisikin. On hienoa, että meillä on Suomessa neljä vuodenaikaa. Kun hyväksyy vuodenaikojen vaihtelut ja sovittaa ne osaksi hevosharrastustaan, hymy irtoaa herkemmin jopa siellä ruuhkaisessa maneesissa – koska kevät on jo nurkan takana! Pepen kanssa opin vähän liiaksikin harrastamaan aina olosuhteiden mukaan. Reetua ei pieni myrskytuuli häiritse, joten voin ratsastaa sillä paljon vapaammin. Ajattelinkin vähän valottaa, miltä oma hevosvuoteni näyttää! Kevät Kevät on hevosharrastajan…