• Laukka

    Kun laukka ei enää jännitä

    Aiempaa blogiani lukeneet tietävät, että laukka on ollut minulle Pepe-ponin reippaiden lähtöjen jälkeen vähän jännittävä askellaji. Vaikka viimeisenä vuonna laukkailimme Pepen kanssa ihan menestyksekkäästi sekä kentällä että vähän myös maastossa, pieni jännityspeikko istui aina olalle laukkaan siirtyessä. Lähtötilanne Reetun kanssa oli se, että minulla oli edelleen ongelmia laukan ja etenkin laukannoston kanssa, Reetulla ei. Halusin varmistaa, etten tartuta nuoreen hevoseen omaa jännitystäni, joten valitsin jälleen kerran hitaan etenemispolun. Nyt tilanne näyttää oikein mainiolta, koska tällä viikolla karauttelimme hyvät pätkät maastolaukkaa kaverin peesissä, ja jännittämisen sijaan sekä poni että minä vain nautimme. Lähtötilanne: pusertava istunta, laukka ei nouse Ennen kuin ostin Reetun, olin juuri käynyt Enjalan ratsastuskoulussa muutamalla yksityistunnilla laukkaterapiassa ja…

  • Ajaminen

    Reetusta tulee ajoponi!

    Sillä hetkellä, kun istuin ensimmäisen hevoseni Pennin kärryille, menetin sydämeni ajoharrastukselle. Penni oli amerikanravuri, jonka kanssa rytyyttelin menemään kaikki maastot läpi, mitä lähitienoilta keksin. Painelimme menemään pitkin Pohjanmaan pitkiä, tasaisia peltoteitä vailla huolta huomisesta. Hevoset jäivät opintojen vuoksi, ja myöhemmin aikuisiällä kärryille palaaminen osoittautui yllättävän vaikeaksi. Jos mieli takaisin hevosten pariin, pääkaupunkiseudulla ainoa vaihtoehto tuntui olevan ratsastuskoulu. Sinne meninkin ja ajoharrastuksesta jäi jäljelle vain säännöllisin väliajoin esittämäni haikea huokaus: voi, jos vielä joskus. Kun päätin ostaa ensimmäisen oman ratsuponini, olin jo niin sulautunut ratsumaailmaan, että laskin vain bonukseksi sen, jos poni olisi ajo-opetettu. Pepe ei ollut eikä se missään nimessä olisi ajohommiin sopinutkaan. Reetusta sen sijaan jo kasvattajalla oli kuvia,…

  • Reetun elämä

    Tampereen Hevoset-messut kutsuvat!

    Tänä vuonna jätin Helsinki Horse Fair -messut väliin ja päätin niiden sijaan suunnata Tampereen hevosmessuille. Siellä tuntuu olevan ohjelmaa ja muuta nähtävää pökerryttävän paljon! Koska minusta ei parhaalla tahdollakaan saa kisaintoilijaa, jätän kisakatsomot suosiolla väliin ja keskityn sen sijaan klinikoihin ja muuhun messutarjontaan. Lauantain pyhitän ratsupuolen jutuille ja sunnuntaina tutustun raviurheilun maailmaan. Erityisen mielenkiintoista on kuulla ja verrata sekä ratsu- että ravipuolen paneelikeskusteluja hevosten hyvinvoinnista. Messuilla riittäisi ihmeteltävää viikonlopun jokaiselle minuutille, mutta tällaisen ohjelman olen alustavasti suunnitellut. Varaan kuitenkin oikeuden jäädä suustani kiinni juttelemaan tuttujen kanssa tai innostua jostain ihan muusta kuin mitä olen etukäteen ajatellut! Lauantai 6.4.2019 09:45-10:10 Ohjasajo – monipuolisuutta hevosen valmennukseen 10:00-10:45 Monimuotoinen maastakäsittely -klinikka 11:00-11:25 Mikä…

  • Vlogi

    Elämäni ensimmäinen vlogi!

    Kaikkea pitää kokeilla edes kerran, jopa vloggaamista! Innostuin kuvaamaan sunnuntaina pienen My Day -tyyppisen videon tallilta ja tässä valmis tuotos nyt on. Kamera on kotoisasti oma kännykkä, mutta kertakokeilun vuoksi en ollut vielä ihan valmis juoksemaan kamerakaupoille. 🙂 Luvassa vauhtia, vaaratilanteita ja sydämentykytyksiä (tai sitten ei). Monta söpöä pihattohevosta näkyy kuitenkin!

  • Reetun elämä

    Vuodenajat eivät ole vihollisia

    Nyt on se aika vuodesta, kun monien hevosharrastajien pinna on kireällä. Kun ympärillä on pelkkää peilijäätä ja maneesit tupaten täynnä, on vaikea liikuttaa hevosta kovin monipuolisesti tai edes tehokkaasti. Maastoihin ei välttämättä pääse ja hevoset keräävät ylimääräistä virtaa. Vuodenaikoihin ei kannata kuitenkaan suhtautua kuin viholliseen, vaikka joskus harmittaisikin. On hienoa, että meillä on Suomessa neljä vuodenaikaa. Kun hyväksyy vuodenaikojen vaihtelut ja sovittaa ne osaksi hevosharrastustaan, hymy irtoaa herkemmin jopa siellä ruuhkaisessa maneesissa – koska kevät on jo nurkan takana! Pepen kanssa opin vähän liiaksikin harrastamaan aina olosuhteiden mukaan. Reetua ei pieni myrskytuuli häiritse, joten voin ratsastaa sillä paljon vapaammin. Ajattelinkin vähän valottaa, miltä oma hevosvuoteni näyttää! Kevät Kevät on hevosharrastajan…

  • Reetun elämä,  Reetun kuulumiset

    Purista kivi oliivista ja muita ratsastusharjoituksia hitaan hevosen kanssa

    Olen kirjoittanut blogiin aika vähän ratsastamisesta tai mitä tunneilla Reetun kanssa tapahtuu. Siihen on pari syytä: en koe olevani erityisen hyvä ratsastaja ja toisaalta seuraan itsekin mieluummin blogeja, jotka keskittyvät hevoseen kokonaisvaltaisesti eivätkä vain tuntien analysointiin. Reetu on ollut sen verran spesiaali tapaus ratsastaa, että jonkinlaiselle ratsastamiseen keskittyvälle koosteelle on varmasti paikkansa. Tiedättehän ne ratsastuskoulujen laiskat ponit, jotka hyytyvät keskelle kenttää, eivät reagoi pohkeeseen tai raippaan ja vauhdikkainta, mitä niistä saat irti, on pieni köpöravi? Sellainen olisi Reetu ratsastuskoulussa. Reetussa on kuitenkin myös toinen puoli: herkkä, kevyt ja yritteliäs. Kentällä ja maneesissa sitä puolta on ollut vaikeampi kaivaa esiin, koska Reetu on niin henkeen ja vereen maastoponi. Olemme kuitenkin edistyneet…

  • Pihatto,  Reetun elämä

    Keskitalven tunnelmia pihatossa ja muita kuulumisia

    Arki pihatossa on asettunut uomiinsa ja olemme Reetun kanssa eläneet ensimmäistä yhteistä talveamme. Syksy oli poikkeuksellisen helppo, koska oli niin kuivaa ja lämmintä. Pääsimme mukavasti maastoilemaan ja pihaton pohja oli hyvässä kunnossa koko syyskauden. Ajattelinkin nyt jakaa vähän tuntemuksia siitä, miltä pihattoelämä tuntuu näin keskellä lumista sydäntalvea. Loimia! Lisää loimia! Talven tullen oli aika hyvästellä toukokuusta jatkunut huoleton loimettomuus ja hommata Reetulle kasa talvitakkeja. Eihän se klippaamattona, nuorena ja pullukkana helposti palele, mutta en nuku öitäni hyvin, jos ulkona pakastaa kovasti tai taivaalta sataa räntämöhnää eikä ponilla ole takkia. Toki hevoset pääsevät pihatossa suojiin halutessaan, mutta harvemmin ne viihtyvät niissä oma-aloitteisesti (mikä ehkä kertoo, että niillä on kaikki hyvin. Koska…

  • Pepe,  Reetun elämä

    Vuosi ilman Pepeä

    Pepen poismenosta on kulunut vuosi. Kun aikoinaan ilmoitin Pepen lopetuksesta edellisessä blogissa, tieto tuli kaikille melkoisena yllätyksenä. Yllätyksenä se tuli myös tallinväelle. Parille läheisimmille ystäville olin tunnustanut, että Pepe täytyy ehkä laittaa pois, mutta muuten yleinen oletus taisi olla, että meillä meni ihan hyvin. Ei meillä mennyt. Pepe oli aina räjähdysherkkä, mutta viimeisen puolen vuoden aikana reaktiot olivat käyneet pahemmiksi. Jälkikäteen mietittynä ensimmäiset merkit näkyivät jo alkusyksystä, kun Pepe ryösti kentällä vuokraajaltaan hetkeksi täyteen laukkaan. Tulkitsimme sen siinä tilanteessa liiaksi innostumiseksi ja ratsastus jatkui normaalisti, mutta jälkikäteen olen miettinyt, milloin Pepe muka olisi innostunut liikaa yhtään mistään. Ei se ollut kuumuvaa sorttia, vaan parasta treeneissä oli sen mielestä ne hetket,…

  • Kuolaimettomuus

    Miksi käytän kuolaimettomia?

    Nopeasti ajateltuna täytän niin täydellisesti klassisen kukkahattutädin määritelmän, että välillä oikein naurattaa. Ponini asuu pihatossa laumassa karvaisena kuin mammutti ja käsittelen sitä operantin koulutuksen periaatteiden mukaan (tai ainakin yritän). Kirsikkana kakun päällä ratsastan vielä kuolaimettomilla. Vaikka minusta on ihan ok kantaa kukkiksen leimaa otsassani, taustaani mahtuu monenlaista muutakin. Viime talvena viipotin täysin tyytyväisenä Vermossa ravikoulun hevosilla, joille varustettiin jos jonkinlaista kitarautaa, puoltajan kuolainta ja remmiä. Kuten tallipaikan, valitsen myös varusteet tilanteen, ohjeiden ja hevosen mukaan. Edellisellä ponillani Pepellä oli erittäin rauhallinen suu ja se tukeutui tuntumalle hienosti. Niin paljon kuin meillä oli haasteita, kuolaimet eivät koskaan olleet ongelma. Menimme monta vuotta samalla kolmipalalla. Ohessa ratsastin myös Vainikan aitasta tilaamillani LG…

  • Pihatto,  Reetun kuulumiset

    Pihattokuulumisia ja lihaskalvohierontaa

    Niin kovasti kuin haluaisin kuvittaa blogikirjoitukseni tuoreilla kuvilla, päivien harmaus ja iltojen pimeys pakottaa käyttämään vanhempaa kuvamatskua. Onneksi näitä Marin ottamia komeita syyspotretteja ei ole vielä blogin puolella aiemmin vilautettukaan! Lisää heinähäkkejä ja uusi hevonen Reetu on asunut uudessa puuhapihatossa nyt muutaman kuukauden ja edelleen fiilikseni ovat varsin positiiviset. Laumaan tuli pieniä vaihdoksia, kun pihattoon muutti uusi puoliveriruuna ja yksi vanhempi suokki palasi takaisin vanhaan ulkokarsinaansa. Sen ihmeempää draamaa paluumuuttoon ei liittynyt, kyseinen hevonen ei vain oikein osannut pitää puoliaan heinähäkillä ja väsyi ison lauman elämään. Kuten aiemmin totesinkin, pihatto sopii useimmille, mutta ei kaikille. On tärkeää tarkkailla hevosta ja valita tallipaikka sen tarpeiden eikä omien mieltymystensä mukaan. Syksyllä pihattoon…