Pihatto

Reetun puuhakas pihattoelämä

Reetu on asunut toukokuun lopusta asti käytännöllisesti katsottuna ulkona. Se aloitti 24/7 -laidunkauden saman tien, kun muutti mukanani Tuusulaan. Kesän aikana tallille valmistui paddock paradisea ja pihattoa yhdistelevä PP-pihatto, jonne Reetu muutti elokuun loppupuolella. Hevosilla on ollut myös suora pääsy laitumille pihatolta, aina kun säät ovat sallineet.

Ensimmäiset viikot uudessa puuhapihatossa ovat osoittaneet, että tein oikean valinnan ponini asuinpaikan suhteen. Nuorelle kuusivuotiaalle tekee hyvää leikkiä ja liikuskella muiden ruunien kanssa. Keskinäinen leikkiminen ja liikuskelu pitää myös ne paljon puhutut kilot kurissa.

Loppusyksyn viimaisista sadepäivistä tai alkutalven jääkaudesta minulla ei ole vielä kokemusta, mutta toistaiseksi voin ainakin lämpimästi suositella pihattoratkaisua kaikille harrastehevosille!  Tässä ensimmäisiä havaintojani pihattoelämästä.

Muiden hevosille kannattaa olla vähän tylsä

Yritä nyt näille sitten olla viileän asiallinen… helpommin sanottu kuin tehty!

Kun tallipiha on täynnä toinen toistaan hurmaavampia hevostyyppejä, houkutus rapsutella jokaista kasvaa suureksi. Olen huomannut, että arjen sujuvuuden vuoksi on kuitenkin parasta, jos olen muiden hevosille mahdollisimman neutraali ja tylsä.

Kun lauman kaikki hevoset kilpailevat ihmisen huomiosta, käy helposti niin, ettei laumassa alempana oleva hevonen pääsekään oman ihmisensä luokse tai ihminen jää vahingossa ahtaaseen paikkaan keskelle välienselvittelyä. Kun olet muille hevosille yhdentekevä, niitä ei kiinnosta, mitä pihatossa teet, ja saat ihan rauhassa hakea oman hevosesi töihin.

Toisaalta hevosensa pihattotalliin tuovalla pitää olla sen verran kokemusta ja tomera asenne, että pystyy omalla auktoriteetillaan pitämään muut kauempana. Kun vien esimerkiksi Reetun hoitopaikalle, en halua, että koko muu lauma tunkee oviaukosta sisään. Vaikka ne eivät väistäisi Reetua, niiden täytyy väistää minua.

Hevoset käyttävät kaiken tilan, minkä ne saavat

Hevosen pitäminen postimerkkitarhassa ei ole koskaan ollut minun juttuni. Toisille se varmaan sopii, minulle ja valitsemilleni hevosille ei. Reetun ja sen lauman pihattoelämä on avannut entisestään silmäni sille, miten paljon hevoset liikkuvat, kun niillä on siihen mahdollisuus. Ne käyttävät hyväkseen kaiken tilan, mikä nille annetaan.

Kun pääsy laidunten puolelle on auki, Reetun ja sen lauman elintila on valtava: niillä on puolen kilometrin pituinen puuharata, iso hiekoitettu oleskelualue, asfaltoitu piha, jossa on heinähäkki sekä pihattorakennukset, pieni metsäpalsta ja valtavat laitumet. Hevoset hyödyntävät koko tilan ja joka rakennuksen, niihin voi päivän mittaan törmätä missä vaan! Suurimmaksi osaksi liikkuminen on rauhallista kuljeskelua, mutta kyllä ne laukkapyrähdyksiäkin ottavat.

Päivittäisen aktiivisuuden lisääntyminen ei ole vienyt energiaa ihmisen kanssa puuhailusta. Reetu on virkistynyt koko ajan syksyn mittaan. Olemme viipottaneet estekentällä jo ensimmäisiä yksittäisiä ravipuomeja ja ottaneet ensiaskelet Working Equitation -harjoitusten parissa. Ylipäänsä Reetu on aina valmis lähtöön ja treeni tuntuu olevan sille päivän kohokohta, ei ikävä velvollisuus.

Laumassa voi tulla kolhuja – se on hevosen elämää

Yhdestä ovesta sisään ja toisesta ulos.

Hevosten välille syntyy joskus riitatilanteita, jotka eivät pelkällä luimistelulla ratkea. Reetu tulee pääsääntöisesti hyvin juttuun muiden hevosten kanssa, muttei oikein ymmärrä isojen hevosten hienovaraisia väistämisvihjeitä. Ei se melkoisena luupäänä välitä suorasta palautteestakaan, minkä vuoksi se on kuluneet pari viikkoa ollut koko ajan ruhjeilla jostain.  Reetun kengät ovat onneksi pysyneet hyvin paikoillaan, mutta on pihatossa irtokenkiäkin välillä poimittu.

Huonolla tuurilla joku voi tosiaan potkaista Reetulta jalan poikki tai se loukkaa itsensä pahasti väistäessään toisia. Yksikään hevonen ei taatusti halua tahallaan satuttaa kaveriaan vakavasti, mutta vahinkoja voi aina sattua, kun lauma reagoi toistensa pomppuihin.

Talliympäristö on onneksi suunniteltu siten, että hevosilla on hyvin tilaa väistää. Pihattorakennuksia on kaksin kappalein ja niiden molemmissa päissä on oviaukot, jotta lauman ylimmät ja alimmat pääsevät sateensuojaan ja pois sovussa. Missään ei ole ahtaita umpikujia, joista hevoset eivät pääsisi väisätmään toisiaan.

Elämä on vaaroja täynnä enkä voi kääriä poniani pumpuliin. Pihatossa voi sattua ja tapahtua, mutta niin voi toisaalta kaikkialla, missä on hevosia. Olen kuullut hevosesta, joka kuoli karsinaansa siten, että  se säikähti, hyppäsi pystyyn ja katkaisi jalkansa. Reetu on hevoseläimeksi syntynyt ja sellaisena elämänsä eläköön. Vakavat onnettomuudet eivät loppujen lopuksi ole kovin todennäköisiä, kun taas aktiivinen elämäntapa pitää Reetun nivelet ja lihaksiston hyvässä kunnossa. Se puolestaan lisää varmasti yhteisiä harrastus- ja elinvuosia.

Kaiken kaikkiaan sekä Reetu että minä olemme hirveän tyytyväisiä nykyiseen pihattosysteemiin. Toivottavasti laadukkaat pihattoratkaisut  ja paratiisitarhat yleistyvät Suomessa jatkossakin. Rento, leppoisa ja letkeä hevonen on myös ratsastajan ilo!

4Herättikö tämä ajatuksia? Ota kantaa somessa!

2 Comments

  • Noora

    Tuo Chevalinn/PP-pihatto vaikuttaa kyllä mahtavalta paikalta! Itsekin ehkä tykkäisin eniten pihatto-vaihtoehdosta, mutta meilläpäin ei ole kunnollisia. Nykyisellä tallilla onneksi kuitenkin ulkoillaan aamusta iltaan ja yöt poni on ulkotallissa.

    Hyvä aihe tuo muiden hevosten ignooraus! Itsellä nimittäin ongelmia tarhakaverin kanssa. 2-vuotias ori joka istuisi ihmisen sylissä jos saisi. Olen aloittanut sillä nyt totaalisen en huomaa sinua-kuurin ja tiukemman kurinpidon koska on ollut ongelmia esim. ottaa oma tarhasta kun toinen änkeää koko ajan väliin.

    • piia

      Kuulostaa kyllä mukavalta paikalta tuo teidänkin talli! Nythän on ollut aivan ihanteelliset kelit pihatossa pitämiseen, mutta saa nähdä, tuleeko mulle ikävä karsinapaikkaa sitten paukkupakkasten tai vesisade-viima-nollakeli-jääkausi -alkutalven aikaan. 🙂

      Tuommoiset syliin tulevat hevoset on tosiaan vähän ongelmallisia, jos ne ei kunnioita ihmisen tilaa. Kuulostaa hyvältä tuo en huomaa sinua -kuuri. Meille on annettu tallin puolesta ohje, että kun lähtee väistättämään hevosta, pitää varmistaa, että jalatkin liikkuu. Ei riitä, että pää nytkähtää taaemmas, mitä ne tosi usein ensin yrittää.

      Pepen aikana mulla oli aluksi riesana lauman johtajaruuna, joka oli iltatallin aikaan tunkemassa väkisin portille. Pari kertaa mulla meni siihen hermo, ärähdin sille lujaa ja rumasti, huitaisin riimunnarulla kauemmas ja vaadin, että se pysyy metrien päässä. Se oppi parista kerrasta ja pysytteli sen jälkeen kiltisti kauempana erikseen pyytämättä. Muille tallillaisille oon taas Reetusta antanut ohjeen, että saa huitoa kunnolla ja vaikka raipan kanssa, jos tunkee liian lähelle.

      Mukavahan se olisi, jos voisi vaan rapsutella ja syötellä herkkuja kaikille ihanille heposille, mutta ei hevoslauma vaan taida toimia niin. Ja siitä ei musta tosiaan oo puhuttu kovin paljoa, kun puhutaan laumatarhauksesta tai pihatossa pitämisestä. Joko se ei ole ihmisille ongelma tai sitten kaikki on vaan tajunnut sen homman nimen heti, paitsi minä. 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *