Reetun elämä,  Treenit

Reetun viikon treenit

Reetun elämä suomenhevosen kämppiksenä on asettunut uomiinsa ja yhteiselo aiempaa pienemmässä pihatossa sujunut hyvin.

Jonkin verran harmaita hiuksia on aiheuttanut kahden ravinnontarpeeltaan erilaisen hevosen yhteisruokinta. Reetu, joka ei tarvitsisi yhtään ylimääräistä heinänkortta, ahmii röyhkeästi kaverinsakin annokset. Samaan aikaan kämppis tarvitsee seniorihevosena kaiken mahdollisen energian. Yhdessä suomenhevosen omistajien ja tallinpitäjän kanssa saimme onneksi sumplittua järjestelyt sellaisiksi, että molempien ruokavalio pitäisi olla nyt tasapainossa.

Reetun liikuttamisen olen pyrkinyt pitämään mahdollisimman monipuolisena ja stressittömänä. Kehitys on nopeampaa, kun panostan pirteään hyvän mielen ratsastukseen pari, kolme kertaa viikossa enkä paarusta hampaat irvessä päivittäin vain tavan vuoksi. Tältä näyttää esimerkiksi viime viikon treenit!

Maanantai: irtojuoksutusta

Hevosenleikkiä Reetun ja Napsun kesken
Samat tyypit samoissa hommissa viime syksynä – hevosenleikkiä Napsun ja Reetun kesken.

Maanantaina kaverini ja Reetun vuokraaja Sanna järjesti tyttärensä kanssa treffit maneesissa Napsu-varsan kanssa. Ruunapojat irrottelivat vähän aikaa vapaana, totuttelivat myrskytuulen ääniin ja tekivät maasta käsin hommia. Sanna oli lopuksi nostanut maasta käsin Reetulla oikean laukan ja lopettanut treenit sen jälkeen. Meillä siis tosiaan on nykyisin oikea laukka maasta käsin! Porkkana on toimiva kannustin tässäkin.

Tiistai: maastoilua ratsain

Tiistaina kävin toisen tallikaverini kanssa maastolenkillä ratsain. Rauhallinen 1,5 tunnin lenkki sai jännittävän käänteen, kun kohtasimme metsäpolulla naapuritallin ratsukon ja pakettiin kuuluvan irtokoiran. Muut hevoset alkoivat singahdella, mutta Reetu tarkkaili tilannetta kauempaa ja tuntui lähinnä miettivän, että ”ohhoh, mites ne nyt tuolla tavalla riehuu”.

Paluumatkalla Reetu otti vetohevosen roolin, mikä on sille vielä aika uusi ja aika jännittäväkin paikka. Kaverini ratsu kävi kuitenkin vähän kuumana aiemmasta kohtaamisesta, joten oli paras antaa Reetun johdattaa porukka kotiin. Hyvin sujui eikä Reetu edes säpsähtänyt kertaakaan!

Keskiviikko: lamppumaasto ohjasajaen

Reetu ohjasajossa lamppumaastossa
Myönnän, on tullut otettua parempiakin kuvia. No, siinä ollaan lamppumaastossa ohjasajellen. Pimeää oli.

Keskiviikkona lähdimme suomenhevosen ja sen toisen omistajan kanssa lamppumaastoon illankähmyssä. Itsehän unohdin tietysti ottaa koko lampun mukaan, mutta onneksi tallikaverilla oli varalamppu mukana. Olin itse kovasti kävelyn tarpeessa, joten päätin ohjasajaa Reetua.

Reissu meni ihan hyvin. Reetu käveli reippaasti ja toimi ohjasajossa hienosti lukuun ottamatta muutamia puskia, joita se jäi ahmimaan matkan varrelle. Niistäkin selvittiin ja reilun tunnin jälkeen olimme taas kotipihassa.

Torstai: ratsutus

Torstaina minun oli tarkoitus olla Reetun kanssa tunnilla, mutta toinen kissoistamme sairastui ja sovittu tunti vaihtui eläinlääkärikäynniksi. Sovin valmentajan kanssa, että hän voi vaihteeksi ratsastaa Reetun. Reetu oli ollut kuulemma yllättävän reipas, kevyt pohkeelle ja tarjonnut omatoimisesti jopa laukkaa (näkyy videollakin).

Tämä oli minulle viikon paras uutinen ja alla oleva video ilahduttaa joka kerta, kun näen sen: Reetu on koulukentällä ja näyttää silti suorastaan iloiselta työn touhussa! Onni on osaavat ihmiset ympärillä.

Perjantai: vapaa

Reetulla oli työehtosopimuksen mukainen vapaapäivä. Se söi ja hengaili kaverinsa kanssa pihatossa.

Lauantai: vapaa

Reetulla oli viikon toinen TES:n mukainen vapaa. Itse kävin salilla huolehtimassa ratsastuskunnostani. Ja joo, olin ihan huoletta kaksi päivää putkeen pois tallilta! Ei tehnyt heikkoakaan.

Sunnuntai: maasta käsin kouluttamista

Sunnuntaina taluttelin Reetua tallin jumppamäessä ja juoksutin sitä ympyrämaneesissa molempiin suuntiin. Reetu löysi laukannostotreenien yhteydessä tosi ryhdikkään, jopa vähän sellaisen orimaisen show-ravin. Kävin kaikki askellajit läpi, tosin valmentajan suosituksesta laukan vain oikeaan suuntaan. Valmentaja on todennut, että Reetun laukka on jo vasempaan niin hyvin hallussa, että sitä on turha entisestään vahvistaa tai kannustaa sen nostamiseen. Nyt on tärkeää, että nimenomaan oikea laukka ihmisen kanssa ja ihmisen pyynnöstä vahvistuu.

Lopetin treenit, kun Reetu oli muutaman kerran nostanut oikean laukan (luultavasti) pyynnöstäni eikä vahingossa. Reetu sai porkkanaa naamaan ja palasimme maisemareitin kautta takaisin talliin. Paras tapa palkita hevonen hyvästä suorituksesta on nimittäin lopettaa siihen paikkaan ja lähteä pois.

Reetu-poni syö.
Jos saisin valita, minä vain söisin. T: Reetu

Tällä viikolla Reetu on toiminut lasten talutusratsuna ja tehnyt kanssani hommia ratsain kartiotreenien merkeissä. Se tykkää kierellä ja pujotella tötteröiden ympärillä, joten mahdollisuuksien mukaan hyödynnän niitä aina, kun olen kentällä.

4Herättikö tämä ajatuksia? Ota kantaa somessa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *